Arki Malesiassa

Muutamat ystävät ovat kyselleet, että millaista se arki siellä Malesiassa oikein on. No, minäpä kerron näin oikein blogitekstin muodossa...

Tuomo on töissä yleensä keskimäärin noin klo 9-17, ellei ole jotain poikkeuksellista, kokouksia tms. Sillä välin me yritetään Hekun kanssa keksiä mieluisaa tekemistä ja täytyyhän toki arkiaskareet hoitaa ihan samalla tavalla kuin Suomessakin. Täällä tosin arkea helpottaa monikin asia, kuten esimerkiksi kerran viikossa käyvä siivoja ja kotiovelle tuleva ruokatilaus paikallisesta ruokakaupasta. Myöskin lasten kanssa touhuaminen on täällä erilaista ja sisäily on Suomeen verrattuna aivan eri luokkaa. Eniten kaipaan täällä juuri sitä raitista ilmaa, leikkipuistoja ja niissä olevia muita lapsiperheitä. Täällä liikutaan kaikkialle autolla ja taksilla, joten kävelymetrejä ei paljoa päivän aikana tule, paitsi ostoskeskuksissa ;) Kaikissa ostoskeskuksissa on sisäleikkipaikkoja, semmosia mini Hop Loppeja, missä lapset kyllä viihtyvät, mutta kyllä ulkona olisi silti kivempi olla.

Meillähän on tässä meidän condossa eli kerrostaloyhtiössä kaksi erilaista lasten leikkipaikkaa sekä uima-allas-alue. On kiipeilytelinettä, liukumäkeä, keinuja. Mutta voin kertoa, että kun ulkona on koko ajan vähintään 30 astetta lämmintä, niin ei me paljoa siellä olla, koska tulee NIIN kuuma ja yleensä me poistutaankin siinä vaiheessa kun ollaan juotu vesipullot tyhjiksi, yleensä ollaan semmosen puol tuntia-tunti.

Uima-altaalla me viihdytään yleensä kauemmin kuin tuo aika, mutta niin kuin joku kysyikin, että voiko siihen kyllästyä niin kyllä voi. Tässä loppusyksystä ja nyt tässä alkutalvella on tapahtunut sellainen jännä valoilmiö, että meidän altaalle oikeesti paistaa aurinko! Ja se paistaa klo 12-18. Ihmeteltiin keväällä ja kesällä sitä, että kyllä on onnistuttu rakentamaan talot sillä tavalla, ettei koskaan paista altaalle aurinko. Ajateltiin sen kuitenkin olleen tarkoitus, koska altaalla ei ollut koskaan ketään ja täällähän ei kukaan paikallinen halua ruskettua. Mutta nyt on tosiaan tapahtunut muutos ja uima-altaan vesikin on auringon lämmittäessä huomattavasti lämpimämpää. Hekulla on vielä kellukkeet ja ne pysyvät kyllä todella tiukasti käsivarsissa jos häneltä kysytään. Lasten altaassa on niin matalaa, että siellä niitä ei tarvita kun pääsee muutenkin uimaan käsipohjaa.

No niin, meinaan taas eksyä aiheesta. Takaisin arkeen. Ruokakaupat. Täällä siis useampi kauppa toimittaa ruokaa kotiin, mutta me ollaan valittu se halvin, ja nimenomaan juomaveden takia. Täällä olisi kaikenlaisia masiinoita, jonka ostamalla vedet kuljetettaisiin kyseisen puljun kautta suoraan kotiin, mutta koska semmosen masiinan sijoittaminen olisi jotenkin hankalaa pistorasioiden puuttuessa, olemme päätyneet tilaamaan veden 1,5l pulloissa. Niitä on helppo säilyttää jääkaapissa ja ottaa sitten myös altaalle mukaan tms. En silti kyllä ole mielissäni siitä tyhjien pullojen määrästä, mitkä menee roskiin. Yksi ystävä täällä kertoi tilaavansa nykyään vedet tietyltä vesifirmalta ja he kuulemma myös kierrättävät pullot, ehkä olisi syytä siirtyä siihen. Varsinkin kun jätettä tulee muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Täällä menee kaikki samaan roskikseen risoista lampuista banaaninkuoriin! Joku tiesi kertoa, että tämmösissä taloyhtiöissä joku olisi palkattu jonnekin kellariin niitä roskiksia availemaan ja lajittelemaan, mutta sitä on jotenkin vaikea uskoa...

Veden lisäksi me tilataan ruokakaupasta muut juomat ja vähän milloin mitäkin. Myös pakasteet on kätevä tilata niin ne pysyvät jokseenkin kylminä kotiin asti tässä helteessä. Tähän väliin on hyvä kommentoida, että täällä ei tosiaan pahemmin harrastella mitään kylmäkalleja. Löysin ensimmäiset kylmäkallet noin reilu kuukausi takaperin yhdestä japanikaupasta. Että näin. Toistaiseksi ollaan kyllä vältytty ruokamyrkytyksiltä...kop kop. Tämmöisen ruokakuljetuksen toimitus tosiaan maksaa n.2,5e ja se maksetaan vastaanottaessa kortilla. Todella kätevä systeemi ja jos he ovat tuoneet jotain väärin niin saa sen siinä samantien palauttaa ettei otakaan. Tosin monet varmaan ovat lukeneetkin näistä mun mokista facebookin kautta: luulin tilanneeni 200g valkosipuleita ja niitä tulikin sitten 2kg. Niistä on edelleen aika paljon jäljellä. Perunoita tuli silloin samalla kerralla se 3 kpl kun niitä olisin voinut ottaa sen 2kg. Silloin en huomannut tarkistaa muovipussien sisältöä niin tarkkaan, sen jälkeen on tullut muutaman kerran syynättyä ennen maksua. 

Tämä kauppaketju, mistä me tilataan, ei toimita kotiin kuitenkaan alkoholia eikä non halal tuotteita. Non halal -tuotteet ovat tässä kaupassa muutenkin eri osassa kauppaa ja ne pitää maksaakin sen osan kassalle. Se on täällä aika yleinen käytäntö. Non halal ja halal käsitteet liittyvät islamin uskoon ja islamin uskoiset eivät saa syödä näitä non halal tuotteita, koska ne ovat valmistettu eri tavalla ja non halal -tuotteisiin kuuluu mm. possun liha, mikä on heidän uskonnossaan saastaista ja kiellettyä. Tämän johdosta poikkeamme kaupassa ostamassa leikkeleet ja jauhelihat ym. erikseen ja usein myös hedelmä- ja vihannes tarjonta on parempi tietyissä kaupoissa parempi kuten myös leivät. Ylipäänsä ekspattien suosimissa kaupoissa on parempi tarjonta esim. leivistä ja juustoista. Nämä saattavat myös olla muutoin kalliimpia kauppoja. 

Ruoka maksaa täällä aika saman verran kuin Suomessa. Riippuu toki hyvin paljon siitä mitä syöt. Juustot ja ylipäänsä maitotuotteet ovat kalliita ja raejuustoa täältä ei saa, joten sitä pitää sitten Suomessa käydessä syödä joka välissä. Heh heh. Hedelmä- ja vihannesvalikoima on parempi täällä ja myöskin halvempi. Tässä puolen vuoden aikana olen oppinut jo löytämään sellaiset hyvät ruokakaupat ja tiedän mistä mitäkin pystyy ostamaan. Iso aukko on kuitenkin vielä mm. siinä, että ostaisimme jotain kalatiskiltä. Olen tähän mennessä uskaltanut ostaa vain lohta, kaikki muu on näyttänyt jotenkin epämääräiseltä ja täällä usein kaupoissa on aika järkyttävä haju juuri näistä tiskeistä ohi mennessä. Ehkä vielä joskus uskaltaudun kokeilemaan jotain...

Nyt kun olen tarpeeksi paasannut ruokakaupoista, onkin luonteva tapa siirtyä aiheeseen ulkona syöminen. Se on täällä halpaa ja yleistä ja arkeen kuuluvaa. Hekun kanssa syödään pääasiassa tässä kotona lounas, mutta iltaisin kun Tuomo tulee töistä niin lähdetään usein ulos syömään. Käymme tässä läheisten ostoskeskusten ravintoloissa. Meidän perheen syöminen maksaa keskimäärin n.60-80RM/kerta eli 15-20e ja tällöin on kyse jo siististä ravintolasta ja tässä on mukana jo Suomen Amarillon tyyppiset paikat. Katukeittiöitä ei tässä meidän lähistöllä juuri olekaan, niitä löytyy paremmin keskustasta. Niistä saa jo 10RM:llä eli n.2,5e:lla hyvän annoksen. Ulkona syöminen ei toki ole maailman terveellisintä josta pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, joka on salilla käynti.

Meillä on Tuomon kanssa Hekun nukutusvuorot eli vuoroilloin minä ja vuoroilloin Tuomo hoitaa nukuttamishommat. Sitten kun toisella on "vapaailta" niin toinen voi tehdä mitä huvittaa, esim. käydä salilla. Mähän en aiemmin ole koskaan käynyt salilla, mutta täällä olen vähän yrittänyt ryhdistäytyä asiassa kun se on pelkän hissin painalluksen päässä. Innostus ja ryhdistäytyminen on kuitenkin ollut hyvin vaihtelevaa ja välillä ei vaan jaksa ja mä jotenkin oon sitä mieltä, että sitten kun saan vihdoin pitkän päivän jälkeen hengähtää kun H vihdoin menee nukkumaan, niin en mä halua mennä tekemään mitään niin vastenmielistä kuin salilla käynti. No, oon sitten yrittänyt käydä myös päivisin Hekun läsnäollessa, mutta tietäähän sen, ettei se nyt ihan niin tehokkaasti suju. Pieni herra on kyllä melkoisen hyvin oppinut, ettei ihan joka paikkaan saa koskea ja kiivetä ja onneksi meidän kanssa samaan aikaan ei ole kovin moni muu kuntoilija sattunut samaan aikaan. 

 

Tämä viimeisin kuva on Hekun salaa ottama. Ollaan juuri salilta tulossa ja katsomassa postia ;)

Ai niin, yhtenä oleellisena osana meidän arkeen on kuulunut nyt syksystä lähtien leikkitreffit. Perustettiin Masun oma leikkiryhmä, johon ovat kaikki suomalaiset lapsiperheet tervetulleita. Ollaan syksyn ajan treffailtu suunnilleen kerran viikossa eri perheiden kotona ja hauskaa on ollut. Ensi keskiviikkona meillä on lasten omat joulujuhlat ja tämä jääkin ehkä viimeiseksi leikkikerraksi tänä vuonna, ellei joku innostu vielä ennen joulua järkkäilemään treffejä sitten kun me ollaan jo Suomessa. 

Toinen suuri asia joka on muuttanut arkea tänä syksynä tai oikeastaan viimeisen kuukauden aikana on Kuala Lumpurin uusi Suomi-koulu. Ajatus lähti siitä, että eräs äiti kysyi minua opettamaan hänen poikaansa lukemaan ihan yksityisopetuksena. Samalla äiti mainitsi kuitenkin myös Suomi-koulun mahdollisuuden. No, minähän innostuin siltä istumalta ajatuksesta niin kovasti, että päätin ryhtyä perustamaan tänne omaa Suomi-koulua. Pienoisten kiemuroiden, koukeroiden ja yksityiskohtiin tutustumisen jälkeen pidimme perustamiskokouksen marraskuun alussa ja minä pääsin opettajaksi uuteen Suomi-kouluun. Pidämme koulua näin aluksi kerran viikossa lauantaisin 2h. Nyt alkuun meillä aloitti alkuopetuksen ryhmä, joka opettelee kirjoittamaan ja lukemaan suomeksi ja tutustumme samalla vähän Suomen luontoon, eläimiin ja juhlapyhiin. Olen ollut asiasta todella innostunut ja iloinen ja tuntuu, että olen vihdoin alkanut löytää täältä myös omaa paikkaani. Se oli pitkään kateissa kun en tuntenut itseäni tärkeäksi ja tuntui, että mun arki pyöri vaan palapelien, kirjojen ja ruoan laiton välillä. Nyt saan oikeasti ajatella aivoillani ja pitää itseni taas vähän kiinni työelämässäkin, jes! Takana on nyt kaksi opetuskertaa ja itsenäisyyspäivänä pidämme viimeisen tämän vuoden koulukerran. Kaikki on alkanut mielestäni hyvin ja lapsetkin ovat kuulemma tykänneet. Odotan kovasti tulevaa kevättä ja sen tuomia uusia juttuja.

Tänään on ensimmäinen adventti. Ei kyllä yhtään tunnu siltä. Kävimme yksillä joulumarkkinoilla ja kiertelemässä Central marketilla josko mukaan olisi tarttunut joululahjoja. Tuntuu, että tulee kiire, vaikkei haluisi. Suomeen lähtöön on nimittäin enää 10 päivää aikaa, iik! Todella jännää ja todella ihanaa. Ennen nukkumaan menoa meidän olohuoneeseen ilmestyi Hekulle joulukalenterin ensimmäiset kymmenen pussukkaa, saa nähdä mitä tonttu niihin öiden aikana tuo ;) 

Muutama sananen Singaporesta

Lupailinkin pian kirjoittaa juttua Singaporesta, jossa vierailimme Halloween-viikonloppuna. Täältä KL:stä lentää sinne noin tunnin verran. Olin jo pitkään haaveillut pääseväni joskus Singaporeen. Ollessani koulunkäyntiavustajana sain alakoulun enkun tunneilla jonkinlaisen kipinän kyseiseen kaupunkiin ja nyt sen livenä näkeminen olisi mahdollista, olin tosi innoissani! :)

Lähdimme pe-iltana Tuomon töiden jälkeen valloittamaan tätä uutta kaupunkia. Tuomo oli kyllä käynyt siellä jo aiemmin. Joka tapauksessa, samaisen illan aikana ei ehditty paljoa kierrellä muuta kuin vähän hotellin ympäristöä ja käytiin ostamassa pientä iltapalaa lähikaupasta. Hotellimme sijaitsi keskeisellä paikalla, mm. Chinatown oli ihan kivenheiton päässä. 

Olimme jo illalla päättäneet, että lauantaina ottaisimme sellaisen Hop on Hop off -bussin, jolla saisimme helposti kierrettyä ja nähtyä kaiken, koska aikaa oli loppuen lopuksi vain yksi kokonainen päivä, lauantai. Aamupalan jälkeen lähdimme hotellilta kaatosateessa kohti bussipysäkkiä. Kastuminen ei haitannut muuta kuin bussin sisätiloissa, joka oli ihan kuin pakastin. Onneksi vesisade lakkasi pian ja päästiin bussin toiseen kerrokseen, joka oli siis avoin ja sieltä sai otettua kivoja kuvia.

Jäimme pois bussista ja jälleen alkoi sataa, joten päädyimme lelumuseo Mintiin, jossa väitettiin olevan koko maailman suurin leluvalikoima. Noooo, en tiedä, olihan siellä aika paljon kaikkea, mutta odotuksen oli ehkä suuremmat. Museo koostui neljästä eri kerroksesta ja siellä oli eri maista ja eri vuosikymmeniltä vanhoja leluja, oli Mikki Hiirtä, Aku Ankkaa, Betty Boopia, Kippari Kallea ja kaikenlaisia tinasotilaita ja ties mitä. Hekku ainakin tykkäs ;)

                                                    Ensimmäisiä radio-ohjattavia...

Tuomo muisti tämän autoradan lapsuudesta

                               Tuliaiseksi piti tietenkin ostaa mikäs muukaan kuin Tuomas veturi 

Lelumuseolta suuntasimme Hekun sanoin maailmanpyörään, kyseessä siis Singapore Flyer. Hyvin samanlainen kuin Lontoossa London Eye ja Helsingissäkin on nykyään Finnair Sky Wheel. Kiva kokemus tämäkin, huikein maisemin.

Maisemien jälkeen jatkoimme kaupungin tarkastelua jälleen turistibussin kyydissä. Se vei meidät seuraavaksi Chinatowniin niin että tukka vaan viuhui tuulessa :D

Chinatownin jälkeen oli pieni lepo paikallaan ja illalla mentiin vielä hotellin lähiympäristöön kävelemään ja ihmettelemään kaunista iltaa joen varrella. Clarke quay näkyy taustalla värikkäine rakennuksineen. Tämä oli ikään kuin sellanen pieni ravintolakortteli tai oikeastaan enemmänkin alue, missä oli baareja ja ravintoloita ja keskellä pieni aukio suihkulähteineen. Syömään päädyimme kuitenkin ravintolakadulle toiselle puolelle joen rantaa, intialaisessa ravintolassa oli taasen todella hyvää ruokaa ja Hekulle maistui mansikka-lassi. 

Seuraavana päivänä meillä oli vielä hetki aikaa käydä katsomassa nähtävyyksiä. Kirjauduimme hotellista ulos ja hurautimme taksilla Marina Bay Sands -hotellille, joka muodostuu siis kolmesta "tornista" joiden päälle on rakennettu laivan mallinen rakennus, jossa on hotellin uima-allas ja kattoterassi sekä turisteille oma näköalatasanne, jonne pääsi nauttimaan taas hiukan korkeammista maisemista. 

 Pienoismalli Marina Bay Sands

 Hekun ottama kuva ;)

 Maksimipaino ei vielä ylittynyt...

Lentokentän ravintolassa piti asetella uudet kalsarit näytille :)

Singaporen reissu toi kivaa vaihtelua arkeen täällä KL:ssä. Se oli kaupunkina paljon modernimpi ja siistimpi, vaikkakin kalliimpi kuin tämä. Joka tapauksessa kiva matkakohde, mennään varmasti vielä uudelleen, sillä nähtävää riittäisi pidemmäksikin aikaa. Singaporen edustalla on mm. lomasaaria ja löytyypä sieltä myös mm. Universal Studios yhdeltä "viihdesaarelta" :) Niin ja Legolandia sekä Hello Kitty -maailmaa unohtamatta, jonne voi poiketa automatkalla täältä Singaporeen ;) 

Kaupunkikävelyt, kaunis kaupunki Singapore sekä kaverit Suomesta, Langkawia unohtamatta ;)

Saatoin eilen myöhään illalla lentokentälle meillä kylässä olleen kaveripariskunnan. Kyllä oli tyhjä olo kotiin tullessa. Rakastan ihmisiä, ja etenkin ystäviäni, jotka ovat minulle kaikki kaikessa. No, vaikka tuleekin ikävä, niin on hauska muistella meidän reilu viikon ajan puuhaamia juttuja. Kerkesimme tehdä ja nähdä paljon sellaisia juttuja, joita me emme olleet vielä ehtineet täällä KL:ssä. 

Ensin halua kertoa muutaman viikon takaisista kaupunkikävelyistä, jotka oli järjestetty Masun puolesta. Eräs MaSulainen piti meille kolme erilaista kävelykierrosta, jotka oli aivan mahtavia infopaketteja kotikaupungistamme. En päässyt osallistumaan viimeiselle, jossa käytiin paikallisilla markkinoilla ja kukkakaupoilla, mutta kaksi ensimmäistä tutustutti meidät mm. Chinatowniin, intialaisten kaupunginosaan Brickfieldsiin sekä keskustan alueeseen. Kävimme moskeijassa, pienillä ruokamarkkinoilla, muutamassa eri temppelissä, maistoimme paikallisia herkkuja, söimme katukeittiössä lounasta, saimme tietää perinteisen malesialaisen talon historiasta ja paljon muuta. Toisella kävelyllä kävelimme käytännössä KL:n keskustan päästä päähän ja voin kertoa, että muutama rakko löytyy jaloista edelleen sen jäljiltä. Mutta ei haittaa, niin hauskaa se oli. Ja sain kerrankin omaa aikaa kun vein Hekun hoitoon keskustassa asuvalle ystäväperheelle. Hekku on tosin sen jälkeen kysynyt sata kertaa, että miksi jätin hänet yksin sinne. Lapsia hoiti siellä siis heidän lastenhoitajansa, joka puhuu vain englantia. Jotain hyötyäkin luulen siitä silti olleen, sillä pari päivää tästä eteenpäin olimme Singaporessa hotellin hississä ja hissin mennessä ylöspäin tyyppi rupes laskemaan: "wan,tuu,vii,voo,vaiv,sis" :D

Joulufiilistä ollaan yritetty hakea täällä järjestettäviltä joulubazaareilta. Silti on pakko todeta, että se joulufiilis on vain ja ainoastaan sen hetken kun olet siinä tilassa, missä soi joulumusiikki ja myynnissä on kaikenlaista joulukoristeista ja vaatteista koruihin ja joululeivonnaisiin. Kuitenkin ulko-ovea avatessa kuuma ja kostea tuuli pölähtää naamalle ja taas on fiilis kuin etelän lomalla ollessa. No, saahan Suomessakin joulufiilistä usein hakea, koska toivoo sitä valkeaa joulua lumilyhtyineen ja pakkasineen. Luulen, että fiilis tulee sitten joulun aikaan kun saa tavata kaikki rakkaat ihmiset, koristella aidon kuusen ja syödä herkullisia suomalaisia jouluruokia. Hekku ei uskaltanut mennä "kiinalaisen joulupukin" kanssa kuvaan, joten mun piti mennä turvaksi :)

Tällä kyseisellä joulubazaarilla lapset saivat myös askarrella joulukoristeita hurjaan 5RM:n hintaan eli n.1e maksoi tämä:

Tänä samaisena päivänä leivottiin Hekun kanssa vielä herkullinen isänpäiväkakku uudella Herra Hakkarais vuoalla, kiitos vielä Anniina! :)

Joulubasaarista seuraava päivä oli tosiaan isänpäivä. Masu oli järjestänyt syötävää ja juotavaa erääseen extreme-parkkiin, joka oli siis tämmönen elämyspuisto keskellä sademetsää. Siellä oli mahdollisuus mm. vuokrata pyörät, mutta päätarkoitus oli kiipeillä puiden väleihin rakennetuilla radoilla, joita oli eritasoisia. Vähimmäispituus helpoimmalle radalle oli kuitenkin sen 110cm, joten me katsoimme touhua alhaalta käsin. Näytti kyllä kivalta, pitää seuraavalla kerralla mennä aikuisporukassa, jollei tuo pieni mies ota kohta jotain kasvupyrähdystä. Tämä oli siis vähän samanlainen kuin mm. Turussa sijaitseva Flowpark, mutta sanoisin, että vähän hurjemmilla radoilla. Pieniä lapsia oli useita ja käytiin heittämässä pieni kävelylenkki metsäreitillä. Iltapäiväksi suunnattiin sitten kotiin odottelemaan Suomesta tulevia vieraita.

Vieraat Suomesta toivat mukanaan toivottua ruisleipää ja oltermannia, kyllä oli taas pitkästä aikaa hyvää, meiltä oli jo pakkasesta ehtinyt loppua molemmat herkut :) Tässä viimeisen reilu viikon aikana olen siis saanut toimia turistioppaana täällä huudeilla ja käväisimmehän me viime viikonloppuna Langkawillakin helpottamassa rantakuumetta ;) Tuli myös vihdoin käytyä kuuluisien kaksoistornien sisällä eikä vaan ulkopuolella ihastelemassa. Tässä vähän kuvasatoa viime viikolta:

Batiikkimaalausta: Hekun lintu ja mun norsut

Langkawille matkustimme siis viime viikonlopun ajaksi. Nähtävää olisi tosiaan riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa ja rannallekin olisi saanut uppoamaan helposti viikon. Ihastuin tähän lomasaareen kyllä aika kovasti. Kaikki oli oikeestaan kohdillaan. Viikonlopun ainut miinus oli hotellihuoneeseen kantautuneet karaoken äänet. Meillä piti siis olla tavalliset hotellihuoneet, mutta koska hotelli olikin melkoisen täynnä, saatiin me hotellin katolta sellaiset omat mökit itsellemme. Oli aika eksoottista, mutta hauskaa :) Katolta näki alas toriaukiolle, jossa nämä iltamarkkinat karaokeineen pauhasivat. Onneksi meteli loppui joskus yhden jälkeen niin että unta riitti vielä aamuun mennessä. Muutama kuva hotellista: 

Lento täältä KL:stä Langkawille kestää tosiaan sen reilun tunnin ja maksaa n.30e/suunta. Meillä tuli pientä jännitystä elämään pe iltana kun tästä kotoa lähdettiin. Lampsittiin laukkujen kanssa alas tilaamaan taksia ja kuinka ollakaan, juuri nyt kun kerrankin menemme pitkästä aikaa taksilla johonkin, on rankkasade aiheuttanut järkyttävän ruuhkan, lähitunneli on suljettu ja meille tuleva taksi on sen takana jumissa. No, kyllä pinna kesti, sen puoltoista tuntia kun taksia odotettiin. Vihdoin saatiin yksi taksi, joka oli kyllä liian pieni, mutta ängettiin kyytiin ja käskettiin kuskia painaa kaasun pohjaan. Ehdittiin laukkujen kanssa check-in-tiskille juuri 4min ennen sen sulkemisaikaa, huh! Seitsemän aikaan illalla olimme siis perillä kohteessa ja emme siinä muuta ehtineet kuin käydä syömässä ja varaamassa seuraavan päivän veneretki. Sitten unta palloon ja aamulla aamiaisen kautta auton kyytiin, joka vei meidät pieneen venesatamaan. Oltiin siis varattu meille oma privaattikuski, jonka kanssa oli sovittu, että se pudottaa meidät aina yhdelle saarelle noin tunniksi. Siinä välissä päästiin sitten näkemään mm. kotkien ruokintaa yhden saaren edustalla. Kun pelastusliivit oli heitetty niskaan ja  veneen perämoottori lähti pärisemään kohti ensimmäistä saarta, olin jo aivan myyty ja mun mielestä reissu oli hintansa haukkunut. Oli se niin mukavaa. Ja tämä 4h setti maksoi yhdeltä ihmiseltä 50RM eli reilu 10e.

Saman päivän iltana katsastettiin vielä hieno auringonlasku ja vuokrattiin valmiiksi auto seuraavalle päivälle. Sunnuntaina kävimme vielä auton kanssa Skycabillä eli köysiradalla joka vei korkealle vuoren huipulle, hienolle näköalatasanteelle. Lisäksi kävimme uimassa yhdellä vesiputouksella, oli ihanan raikasta vettä ja muutenkin hieno kokemus.

Kaikin puolin oikein onnistunut viikonloppu. Voisin mennä koska vaan uudestaan Langkawille. Nyt huomaan, että en ole vielä kirjoittanut sanaakaan Singaporesta tähän postaukseen ja klo on 01.00 yöllä, jospa jatkan ensi kerralla ihan uudella otsikolla. Tästäkin tuli jo pitempi kun oli alunperin tarkoitus, tuli taas ahnehdittua ;) Ensi kertaan siis!