Onni on tässä ja nyt

Suomi-loma lähestyy kovaa vauhtia ja tuntuu, että mitä lähemmäksi se tulee, sitä nopeammin myös aika kuluu. En kuitenkaan laske tunteja tai päiviä lomalle lähtöön koska nyt on hyvä olla. Hyvä olla juuri täällä, tässä ja nyt. 

Viime viikkoina on tapahtunut monia uusia asioita. En olisi uskonut, että juuri nyt alkaa tapahtua kun ollaan lähdössä pitkälle lomalle täältä. Toisaalta, ehkä näin oli tapahduttava, että voin sitten Suomessa iloisin mielin odottaa tänne paluuta. Muutamia asioita mainitakseni, olen tutustunut pariin uuteen ihmiseen, käynyt ekaa kertaa elämässäni tennistunneilla, käynyt stressinhallinta Workshopissa ja hakenut yhtä työpaikkaa. 

Viime viikon torstaina saimme kaiken kukkuraksi vielä yhden vieraan Suomesta ennen lomaa. Emmi lentää meidän kanssa sitten takaisin Suomeen. Ollaan shoppailtu, käyty kaksoistorneilla ja oltu vaan, eletty arkea ja Emmi on toivottavasti myös nauttinut lomasta. Tämän päivän suunnitelmat menivät mönkään, koska Hekulla nousi kuume ja olemme nyt vaan kotona. Mälsää, tänään olisi ollut Hekun vika hoitopäivä ennen lomaa, mutta käydään vielä ens viikolla sanomassa heipat tädeille. 

Suomi-koulu loppui tosiaan loman ajaksi toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja jatkuu taas syyskuussa. Kaikki lähtivät iloisin mielin kesälomille, vaikka monella kyllä vielä jatkuukin kansainvälisessä koulussa puurtaminen. Syksyllä Suomi-koulussa aloittaa uusi pienten ryhmä ja Hekkukin pääsee mukaan touhuihin, odotan sitä innolla. Luvassa on muskaria ja kaikkea muuta kivaa. 

Suomi-koululaisten tekemä aakkostaulu

Edellä mainitut uudet tuttavuudet ovat nyt vihdoin löytyneet täältä meidän omasta talosta. Toiseen törmäsin aiemmin talvella kiinalaisen uuden vuoden pippaloissa. Vaihdettiin tällöin numerot mutta tyyppi katosi kuin tuhka tuuleen. Syykin lopulta selvisi. Hän oli matkustellut Aasia-Eurooppa -väliä niin usein, ettei sitten ollut sen takia ehtinyt tavata aiemmin. Pari viikkoa sitten hän kuitenkin laittoi viestin ja ehdotti lounasta tai kahveja. No, tottakai menin ja kyllä oli mukavaa. Uusi ystäväni on kotoisin Islannista ja on myös opettaja, joten meillä oli heti monta yhdistävää juttua. Mua toki jännitti tapaaminen englannin puhumisen osalta, mutta ihan turhaan, kaiken saa kyllä jollain konstein selitettyä ja huomasin, että vaikken arjessa niin kovasti joudu täällä englantia käyttämään , kaupoissa asioimisen lisäksi, niin kyllä se vaan tottavie on täällä kehittynyt. Toinen uusista tuttavuuksista on Hekun päiväkotikaverin äiti. Hän taasen on kotoisin Ranskasta ja asunut täällä vasta 2kk. Ollaan nyt muutaman kerran tavattu lasten kanssa tossa altaalla. Hauskaa. 

Tennistunnit lähtivät käyntiin siitä kun olin monta kertaa Hekkua viedessäni ohittanut meidän talon tenniskentän ja kaiholla katsonut, että olispa kiva kokeilla totakin lajia. Olin siis pistänyt merkille, että kentällä käy tennisope opettamassa meidän talon asukkaita. Tuomollekin siitä puhuin ja hän sanoi, että mene nyt vetämään sitä tyyppiä hihasta ja kysy tennistunteja siltä. No, arkuuttani en ollut saanut aikaiseksi. Kunnes sitten eräänä aamuna lompsiessani kotiin päiväkodilta ope huikkasi aidan läpi hyvät huomenet ja kysyi, että olisinko kiinnostunut tenniksestä. No todellakin! Ja, siitä se lähti. Nyt on takana kaksi tuntia ja vaikka se tuntuukin aika vaikealta näin aluksi, on se tuntunut mukavalta. Huomenna on siitäkin vika kerta ennen lomaa.

Ekaa kertaa tennistunnille!

Seuraavaksi haluan hehkuttaa stressinhallinta-Workshoppia! Joulumarkkinoilla tuli usein vastaan koju, jossa nainen myi sairaanhienoja joulukortteja, jotka oli itse suunnitellut ja piirtänyt. Korttien kuvat kiehtoivat ollessaan mustavalkoisia ja jotenkin erilaisia. Samassa huomasin naisen pitävän Thinking With Ink -Workshoppeja, jossa pääsisi itse kokeilemaan mustalla tussilla taiteilua ja samalla lieventämään stressiä keskittymällä piirtämiseen. Wau, ajattelin silloin ja päätin ottaa selvää, että milloin tällaisia workshoppeja sitten olisi. No, äkkiähän se puoli vuotta vierähti tässä välissä, ja vihdoin osui kohdalle sopiva ajankohta, maanantai 1.6. Sain mukaani vielä yhden suomalaisen ystäväni täältä ja innoissaan sekä avoimin mielin menimme viettämään neljätuntista sessiota erään condon ryhmätilaan. Vastassa oli supermukava, ihana ja innostava nainen, joka oli koulutukseltaan psykiatri ja oli kehittänyt nämä workshopit täällä Malesiassa. Hänkin oli muuttanut tänne miehen työn perässä ja turhautunut kotona olemiseen. Neljän tunnin aikana opimme kumman aivopuoliskon ihmisiä olemme ja miten se näkyy meissä. Ja oli hauska todeta, että tällä kertaa paikalla suurin osa oli enemmän teknisiä ja lukuja pyörittäviä tyyppejä kuin boheemeja ja taiteellisia. Siitä huolimatta kaikki sai todella hienoja tuotoksia aikaan. Workshopin pitäjän kanssa harjoittelimme erilaisia piirtämisen tekniikoita tussilla ja suurimmaksi osaksi harjoittelimme mallista erilaisten alueiden "täyttämistä" eri kuvioin. Malleista harjoittelun jälkeen aloitimme oman tuotoksemme. Keskittyminen tilassa oli huimaa. Jos joltain putosi kynä tai mikä tahansa muu esine niin kaikki hyppäsivät penkiltä säikähtäessään. Aika lumoavaa tuo piirtäminen. Minuun teki suurimman vaikutuksen se, että olen aina ajatellut etten osaa piirtää mitään enkä saa mitään hienoa aikaiseksi, mutta tuon session jälkeen olen aivan toista mieltä. Jokainen osaa omalla tavallaan piirtää! Tästä tulee todella olemaan hyötyä ammattini harjoittamisessa ja koululaiset pääsevät sitten minun johdolla lumoutumaan tästä tyylistä. Katsotaan. Seuraavat kuvat kertovat ehkä paremmin mistä oli kyse.

Taiteilijan uusia magneetteja oli myynnissä Workshopin loputtua

Semmosta tänne. Lopuksi vielä tunnelmia menneiltä muutamalta viikolta.

Haleja ja kaunista juhannusta teille kaikille! <3

Vuosi sitten...

saavuimme Malesiaan väsyneinä matkasta, samalla innostuneina ja samalla kauhistuneina. Mitenhän täällä nyt sitten pitäisi elää? Ja hei, missä on lähin ruokakauppa? Ja öö, miten mä kulutan arjen tunnit täällä pienen miehen kanssa Tuomon ollessa töissä. Siitä se sitten lähti käyntiin vähitellen...

Hekku ja Tuomo 29.5.2014

Vuoteen on mahtunut iloja, suruja, ahdistuksia, hauskuutta, uusia huimia elämyksiä ja kaikenlaisia kokemuksia, matkustelua, upeita hiekkarantoja ja kaupunkeja, uusia ystäviä, uusia tapoja, uusia kulttuureja ja käytäntöjä, ihan uusi arki. On ollut erilaista olla taas kotona kun kerkesi jo palata työelämään Hekun syntymän jälkeen ja nyt keväällä kun Hekku aloitti päiväkodin, tuntuu että elämä on taas saanut ihan uuden suunnan täällä. Semmosta. Tässä vaiheessa voi todeta, että onneksi tänne oikeesti tultiin pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi, koska nyt olisi liian haikeaa jättää taakseen kaikki, mitä on tänne rakentanut. Tärkeimpänä varmasti uudet tärkeät ja läheiset ystävyyssuhteet ja Suomi-koulu. Ja ylipäänsä se arki, missä nyt jo pärjää ihan eri tavalla kuin vuosi sitten. Hymyssä suin odotetaan kuitenkin jo kesälomaa, joka koittaa kesäkuun lopulla. Sitten on edessä pitkä Suomi-loma ja Suomessa rakkaat ihmiset <3

Tämä toukokuu vierähti tässä melkoisella vauhdilla. Äitienpäivänä oltiin Masun järjestämällä äitienpäiväbrunssilla keskustan Corus hotellissa. Brunssi oli tosi kiva, lapsille oli järjestetty ohjelmaa koko ajaksi, oli pelle ja ilmapallotaiteilijoita, musiikkia, tanssia, rakentamista ym. Hekku osallistui "tanssikilpailuun" ja sai siitä palkinnon ja osallistuttiin myös koko perheen kilpailuun, missä piti rakentaa kasasta pillejä ja maalarinteippiä mahdollisimman korkea pystyssä pysyvä torni. Tultiin kolmanneksi! Hauska kokemus sekin. Buffet oli hyvä ja monipuolinen, kuvat ruoista ovat minut tuntien keskittyneet vaan jälkiruokapöytään ;)

Toukokuussa olen käynyt myös treffeillä ja ystävien kanssa viihteellä. Ja ei se elo pelkkää huvia ole ollut niin kuin monet ystävistäni tietävät, välillä täällä kaukana asuminen tuottaa kaikennäköisiä tuntemuksia. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi iloisella fiiliksellä ja odotan kovasti tulevaa kesää. Täällähän on toki ikuinen kesä, mutta odotan Suomen pitkiä kesäiltoja ja Sysmän mökin rauhaa ja luontoa ja hiljaisuutta <3

Viihteellä olemisesta tuli mieleeni, että tässä kuussa olen käynyt muutamaan otteeseen todella huikeessa baarissa, nimittäin Helipadillä. Se on vanha helikopterikenttä, mihin on rakennettu baari. Tai oikeastaan tasanteelle on levitetty tuolit ja pöydät ja laitettu vähän narua tolppien välille pieneksi ympäröiväksi aidaksi. Korkean paikan kammoisella ei olisi sinne asiaa. Hieno paikka joka tapauksessa ja viihtyisä!

Ja ai niin, viime viikonloppua ei saakaan unohtaa, koska oli KESÄJUHLAT :) Masu järjesti kesäjuhlat erään condon grillialueella lauantai-iltana. Ihmisiä oli huikeat 50 ja oli oikein mukava ja hauska ilta. Hekku lillui vedessä varmaan muutaman tunnin illasta ja nautti hirveästi kun oli niin paljon kavereita kerralla paikalla. Pieni mies kommentoi illalla silmät kiiluen, että "äiti! mä en oo koskaan vielä uinu iltana pimeässä!" "oli NIIN hauskaa, meillä oli huujia leikkejä" :D 

Ja lopuksi vielä herkku-uutisia. Oltiin eilen yhden uuden ystävän kanssa kiertelemässä Little Indiassa ja päädyimme siellä yhteen tavarataloon, jonka herkkuosasto oli ihan valtava. Kun näin Fazerina-patukat, meinasin seota! Oli pakko ostaa!

Siispä herkullista viikonloppu itse kullekin! 

Vapun viettoa sekä kevään ja kesän tuoksuja

Heipparallaa,

niin se kuukausi taas vierähti ennen kuin istun taas paikallani kirjoittelemassa kuulumisia täältä. Blogia on kiva kirjoittaa, mutta jotenkin mun on vaikea löytää sitä sopivaa aikaa tähän. Hekun kanssa en voi kirjoittaa yhtään, se ei anna mun edes koskea tietokoneeseen hereillä ollessaan ja iltaisin kun vihdoin saan sitä omaa aikaa niin en valitettavasti useinkaan innostu kirjoittamisesta. Silloin haluan relata ja katsoa telkkaria tai lukea jotain. Nythän olen päivisin saanut omaa aikaa Hekun ollessa päiväkodissa, mutta aika on mennyt totaalisesti muihin juttuihin. No, löpinät sikseen ja vapputunnelmiin!

Täällähän ei vappua sillä tavalla vietetä kuin Suomessa. Tämä 1.5 on kyllä vapaapäivä ja myöskin työläisten juhla, mutta ei ilmapalloja, serpentiiniä tms. Piknikillä saatetaan kyllä käydä ja perheet viettävät keskenään aikaa. Monet lähtevät myös reissuun, koska myös ensi ma on täällä vapaa, muista syistä tosin. Facebookia seuraillessa on kyllä ollut ikävä Suomen keväistä säätä ja vappuhulinoita lakituksineen ja piknikkeineen. Tilanne tuli kuitenkin tänään pelastettua kun muutamia suomalaisperheitä kokoontui vappupiknikille Lake Gardensin puistoon. Säästä ei ainakaan voinut valittaa muuta kuin sen, että ehkä ajoittain oli turhan kuuma ;) Puistoalue oli ihana, en ollut aiemmin käynyt siellä. Lapsille oli muutama reilun kokoinen leikkipuisto ja viihtyminen oli taattu myös perheen pienimmille. Pelkästään isot nurmialueet olivat harvinaista herkkua kun täällä ei tuota vihreetä niin kauheasti ole kaupunkialueella. 

Kulunut viikko on ollut täällä hyvin erilainen sillä Tuomo on ollut pitkästä aikaa työmatkalla. Viikko ei ollut kyllä edes kunnolla alkanut kun Hekku sairastui ja oltiinkin eiliseen asti "neljän seinän sisällä". Eilen uskaltauduttiin ihmisten ilmoille pikaisesti tavoitteena vappupallon osto. Niitä täällä onneksi löytyy ympäri vuoden synttäri- ja juhlakaupoista. Samalla käytiin kaupassa ja suunniteltiin vähän tämän päivän piknik-menuta. 

Valinta oli tietysti helppo. Hekun sanoin "valistin sen sen takia että olen nähny semmosen Peehentia saawilla", Nemohan sen siis olla piti. Piknik-eväiksi leivoin tonnikalapiirakan ja mokkapaloja.

Muutoin meidän arkeen kuuluu hyvää. Hekun päiväkodin aloitus on muuttanut sitä erilaiseksi ja muutos on kyllä tullut tarpeeseen. Olen saanut sitä kaivattua omaa aikaa ihan päiväsaikaan ja näin myös Suomi-koulun tunnit on valmistuneet hiukan paremman aivotoiminnan tuloksena. Väliin on myös mahtunut päiviä, jolloin en ole tehnyt mitään hyödyllistä, mutta olen mielestäni ne ansainnutkin. Hekku nauttii kovasti päiväkodista, ennen kaikkea hän on kaivannut seuraa ja järjestettyä tekemistä. Näin parin viikon jälkeen tyyppi osaa jo vaikka kuinka monta leikkilaulua englanniksi. Ja äiti on tietysti ylpeä. Ainoa, mikä päiväkodissa on negatiivista, on sinne meneminen. Aamulla silmät avatessaan Hekku ilmoittaa ensimmäisenä ettei haluaisi mennä päiväkotiin ja usein jätän ovelle rimpuilevan, karjuvan ja itkevän lapsen, mutta iltapäivällä ovesta tulee ulos pirtsakka papupata, joka kertoo kuinka kivaa on ollut. No, ehkä se tästä sitten kun kieli alkaa olemaan tutumpaa. 

Tämän tekstin otsikkoon halusin lisätä tuon tuoksu-jutun, koska jotenkin tässä viime viikkoina täällä on ollut erotettavissa ihan selkeästi kevään ja kesän tuoksuja. En tiedä, mistä sellaiset nyt yhtäkkiä ovat minun nenääni kantautuneet, mutta ovatpahan kuitenkin. Ehkä kävely päiväkotiin ja takaisin on tuonut minua lähemmäs luontoa kun kadun vierellä on kaikenlaisia puskia, puita ja nurmikkoa. Tänään piknikille lähtiessä oli ilmassa selvästi kevään ja kukkimisen tuoksu ja pieni tuulenvire, mikä on kyllä täällä kuumuudessa aika harvinaista. Viime viikolla taasen päiväkodista kotiin tullessa Hekun kanssa tuoksui mielestäni ihan keskikesältä, juhannukselta ja puusaunan lämmitykseltä. Ja voi että, tuli niin mökkiä ikävä <3 Onneksi ei ole kuin muutama hassu kuukausi enää odotettavaa!

Mukavaa vappuviikonloppua itse kullekin!

Vieraita vieraiden perään

Viimeiset vajaat kaksi kuukautta ovat vierähtäneet ihan hurjalla vauhdilla. Tästä saan kuitenkin kiittää meillä olleita vieraita, joista on ollut seuraa ja arkeen pientä henkireikää. Meillä on vielä tällä hetkellä kevään viimeiset vieraat visiitillä ja he lähtevät pääsiäissunnuntaina pois. Sen jälkeen elämä kokeekin muutoksen. Ei pelkästään sen takia, että vieraat lähtevät, vaan sen takia, että Hekku aloittaa päiväkodissa! Jännittävää. Tosin kyse on vain 2-3 päivästä viikossa, mutta iso muutos kuitenkin. Päiväkoti tai oikeammin preschool on tästä meiltä kävelymatkan päässä, läheisen taloyhtiön alakerrassa. Vaikka alkutaival on oletettavasti hankala, toivon, että se antaa loppuen lopuksi Hekulle paljon. Sekä uuden kielen että kavereita, joita se tuntuu kaipaavan täällä ihan hirveästi. Toki ollaan nähty suomalaisten kanssa silloin tällöin, mutta tuntuu, että tapaamiset ovat vähentyneet ja lisäksi huomaan tyypin kaipaavan sellaista ohjattua tekemistä ryhmässä ja kavereiden kanssa. Päiväkotia varten ollaan jo vähän harjoiteltu perussanojakin, nyt osataan jo sanoa pissa ja kakka. Eikös siinä ole ne tärkeimmät? :) No, mitäs tää mamma tekee sitten sen aikaa kun Hekku on päiväkodissa? No suunnittelee tietysti Suomi-koulua! Tai, no, sitäkin, mutta aion myös käyttää oman ajan muutoin tehokkaasti hyväksi ihan omaan itseeni ja lisäksi käyn kaupassa ym. Haaveilen jo kovasti siitä, että saisin rauhassa uida matkaa tossa meidän altaassa...halvat on huvit ;)

Uimisesta tuli mieleen, että täällä en ole vielä ehtinyt hehkuttaa Hekun uutta suurenmoista taitoa: Hän on oppinut uimaan! Mummin ollessa kylässä Hekku uskaltautui luopumaan selkäkellukkeestaan ja harjoitteli porealtaassa jossa jalat ylsivät juuri ja juuri pohjaan. Siitä se sitten lähti. Ensin puol metriä, sitten metri ja lopulta nyt vaikka kuinka monta. Täällä uimaan oppiminen tuo ihan perusarkeen helpotusta, sillä altaita on joka puolella ja niihin voi vaikka vahingossakin tipahtaa. Nimittäin pari viikkoa ennen tätä uimaan oppimista oltiin ystävien luona uimassa ja en ollut itse vaihtanut vielä uikkaria kun Hekku reteesti sukelsi vahingossa altaan matalalta puolelta syvälle puolelle ja minä sitten hyppäsin perään vaatteet päällä :D onneksi siitäkin taloudesta löytyi kuivuri, että päästiin ihan asiallisesti vielä taksilla kotiin samana päivänä ;) 

Tuomon veli on nyt siis visiitilla tyttöystävänsä kanssa. KL:ssähän on nyt formulaviikonloppu ja lähtivät kisoihin jo heti aamusta. Miehet olivat eilen keskenään katsomassa aika-ajoja ja me naiset päästiin nautiskelemaan manikyyriin ja pedikyyriin. Tämä oli mulle eka kerta täällä ollessa, oli siis jo aikakin! Ja kyllä oli mukavaa. Miesten hikoillessa formularadalla me istuttiin ilmastoidussa huoneessa, pehmeissä tuoleissa, ja rentouduttiin. Nyt on sitten kynnet laitettuna ja huomenna lähdetään Perhentianille! Se on saari Malesian itärannikolla. Lennetään tästä ensin tunti, sitten lentokentältä venesatamaan taksilla ja sitten vielä venekuljetuksella n.45min. Kovasti täällä pakkaillaan ja odotellaan huomista paratiisia...;)

Paratiisista puheen ollen. Meillä tai oikeastaan näillä tämän hetkisillä vierailla on ollut ehkä maailman huonoin tuuri. Meidän uima-allas on nyt ollut suljettuna siitä asti kun he saapuivat ja mitään merkkiä aukeamisesta ei olla saatu. Välillä sitä putsataan innokkaasti ja ollaan odoteltu että joko joko, mutta turhaan. En voi käsittää miks just nyt on joku remontti tai huolto käynnissä. Just kun meillä on vieraita. Kyllä mä voin arkena olla viikon tai kaks käymättä tossa altaalla, mutta vieraiden olisi ehdottomasti päästävä joka päivä kun nyt ovat tänne asti tulleet. No, joskos se sitten Perhentianin jälkeen olisi taas auki.

Mulla olisi aika valtavasti myös kuvia sitten viime kirjoituksen. Valitsin tähän nyt niitä tärkeimpiä tunnelmia ja hetkiä viimeisen kahden kuukauden ajalta. Olen päässyt olemaan äidille ja Matille turistioppaana, viettämään ihanan ystävän babyshowereita, nauttinut Langkawilla merestä ja kauniista maisemista, varjoliitänyt, osallistunut korukurssille, käynyt huippukivoilla lasten synttäreillä ja eläintarhassa sekä ihan vaan nauttinut läheisistä ihmisistä, nyt kun niitä on täällä piisannut.

Mukavaa alkavaa viikkoa muruset Suomessa <3