Jump Street - Trampoline park

Löysin kyseisen paikan ehkä muutama kuukausi takaperin selatessani facebookissa yhtä sivustoa, joka suosittelee kaikenlaista tekemistä KL:n alueella. Sivusto antaa tosi kivoja vinkkejä ihan vauvasta vaariin ja trampoliiniaerobicista vintage-festivaaleihin. Mä bongasin tämän trampoliinipuiston trampoliiniaerobic-ilmoituksen kautta. Katselin samantien myös youtubesta videoita, että mitä se sellanen trampoliiniaerobic oikein on. No, näytti ihan kivalta, mutta totesin, että täytyy ensin testata tuota hyppimistä ihan omassa rauhassa, plus kunnon kohotuksesta salilla ei varmasti myöskään olisi haittaa. Niinpä olemme nyt jo kaksi kertaa käyneet Hekun kanssa pomppimassa kyseisessä paikassa ja mennään varmasti pian uudelleen, on se niin hauskaa :)

Paikka on meiltä semmosen 20 minuutin ajomatkan päässä. Yksi aika merkittävä miinus paikassa on se, että sinne myydään aina tasatunnein rannekkeita, joilla sitten saa sen tunnin pomppia niin paljon kuin kerkiää. Sitten vähän ennen tasaa alkaa hälytyskellot soida ja ilmoitetaan, että tietynväristen rannekkeiden omaavien pitäisi nyt poistua. Voit siis samalla ostaa kaksikin tuntia kerralla ja saat sitten kaksi erinväristä ranneketta käteesi. Tämä aikasysteemi ei vaan tällaisessa kaupungissa, missä on AINA ruuhkaa, toimi oikein hyvin, aina on vähän myöhässä siitä tasasta tai ärsyttävästi puolivälissä tuntia. No, onneksi vieressä on ostoskeskus missä saa vähän tapettua aikaa tarpeen vaatiessa, niin kuin viimeksi tuli asioitua postissa. Hyppiminen maksaa 4,8e/tunti ja lisäksi pitää ostaa siihen soveltuvat sukat 1e/pari, eli ei ole tämäkään hinnalla pilattu. Lisäksi sukat ovat "ikuiset" eli ne pitää vaan muistaa ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Niin ja Hekun pomppinen on ihan ilmaista, joten voisin käydä paikassa ihan ilmaiseksikin jos en haluaisi itse hyppiä.

Trampoliinipuisto on siis iso tehdashalli, johon on rakennettu suuria trampoliinialueita. Lastenaluekin on erikseen, missä saa hyppiä vain lapset. Lisäksi on temppualue, missä voi tehdä suurelle patjalle hypäten kaikenlaisia temppuja. Sitten on kolme koripallotrampoliinia, kuten ylläolevassa kuvassa jo vilahtaakin ja 2 polttopallo-kenttää, joissa on trampoliineja. Niin ja sitten vielä yleinen alue, jossa paljon neliön mallisia trampoliineja vieri vieressä ja vielä ns. juustomonttu, jonne saa pomppia trampoliineilta. Ja löytyyhän tuolta sitten vielä 2 perustrampoliinia, joissa saa hypätä vain yksi kerrallaan. Kuvat kertovat enemmän:

 Yleiskuvaa

                               Lastenalue

 Polttopallo

 Yleinen alue

Perustrampoliinit

Nyt huomaan, etten ole ottanut yhtään kuvaa siitä temppupaikasta. Ehkä siksi, ettei Hekulla pituus sinne vielä riitä (110cm on raja). Lainasin kuvan yhdestä nettiartikkelista, kuvassa High Performance.

Kun ensimmäisen kerran vierailtiin tuolla, kuvittelin, että kyseessä on varmaan KYLMÄ tehdashalli ja mietin lähtiessä, että laitanko varmuuden vuoksi pitkähihaisen. No, eihän siellä mitään ilmastointia ollut, katoissa pyörii kyllä suuren suuret propellit, mutta hiki on pinnassa ihan ilman pomppimistakin. Vettä tulee siis varata mukaan ja janon sammuttajia saa myös Jumpstreet cafesta, josta saa myös kuulemma KL:n parasta kahvia. Kahvilasta saa lisäksi myös pientä purtavaa, lounasta, muffinsseja ym. 

Tämä on hauska ja käymisen arvoinen paikka ja vielä ensimmäinen Malesiassa. Nyt pitäisi vaan vielä uskaltautua sinne trampoliiniaerobiciin joku päivä...

Rauma-ikävä

Mulla on ollut tänään kauhee ikävä Raumalle. En tiedä mistä se tuli. Kenties kaatosateesta ulkona. Raumalla tais olla aika sateisia ne syksyt, mitkä siellä vietin opiskelujen merkeissä. 

Näin sateisena päivänä roikuin netissä muun perheen ollessa päikkäreillä. Eksyin selailemaan ihmisten facebook-profiileita ja joukossa oli myös muutama opiskelukaveri Raumalta. Heidän kuvistaan tämä varmaan lähti liikkeelle tämä suuri ikävä. Olen aiemminkin tänä kesänä ikävöinyt sinne ja myös aiempina vuosina. Apua, nyt mulle tulee ihan itku ku rupean ajattelemaan hetkiä siellä...Mietin myös, että onko aika kullannut muistot, EI ole. Mua vaan ehkä harmittaa, että jouduin lähtemään Raumalta vähän pakon edessä, jotta sain oman perhe-elämän aloitettua siellä missä saatiin koko perhe asua yhdessä eikä erikseen. No, joka tapauksessa, päätin, että kun joululoma koittaa ja lentokone suuntaa Suomeen, niin aion kyllä tehdä reissun Raumalle jonain joulukuisena päivänä. Pakko päästä fiilistelemään vanhaan kaupunkiin ja olis toki kiva nähdä tuttujakin samalla. Kukahan lähtis matkaseuraksi?

Tiedän kyllä, että osasyy tähän ikävään on varmasti kova ikävä Suomeen. Paluu lomareissulta Thaimaasta tapahtui tällä kertaa tänne Malesiaan ja kotimatka ei kestänytkään sitä puolta vuorokautta. Odotin kyllä kotiinpaluuta tänne Kuala Lumpuriin, mutta jotenkin nyt on vaan haikeat fiilikset silti. Pian tulee 3kk täällä oloa täyteen. Sanotaan, että kulttuurishokin pitäis olla ohi 6kk:n jälkeen, puolessa välissä siis :) 

Ensi viikko on meillä vähän erilainen kun saamme "hoitoon" yhden 9-vuotiaan suomalaistytön. Hänen äitinsä käy jo töissä ja koulut eivät ole vielä alkaneet, joten tarjouduin pitämään hänelle seuraa päivät. Hekku odottaa jo kovasti ja on selittänyt, mitä kaikkea aikoo näyttää tytölle :) Hauska viikko varmasti luvassa! 

Thaimaa, 5 päivän lomapyrähdys

Kotiuduimme eilen Thaimaasta reilun 5 päivän lomareissulta. Meillä ei ollut mitään pakettimatkaa, lennot ja hotelli oli varattuna erikseen. Hotellisuositus saatiin tutulta ja sitten vaan etsittiin mahdollisimman halvat lennot. Kuala Lumpurista Phukettiin lensi 1,5 tunnissa, koneessa tarjoiltiin jopa ruoka mennen tullen, ei siinä sitten muuta ehditykään kun oltiin jo perillä. Phuketista matkasimme Khao Lakiin ja takaisin taksilla, joka kesti noin tunnin verran. Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia sunnuntai-illalta kun saavuimme kohteeseen:

                                           "Neidille" tuotiin mehu Hello Kitty-mukissa :)

Hotellimme Centara Seaview Resort oli rantahotelli, joka ulottui rakennuksineen jopa Khao Lakin pääkadulle saakka. Iso hotellialue piti sisällään kaksi eri uima-allasaluetta, tennis- ja squash-kentät ja päärakennuksen, josta löytyi kauppa, räätäli, lasten leikkihuone, kuntosali jne. Nyt ei kuitenkaan ollut sesonki ja se näkyi siinä mielessä, että oli hiljaista niin hotellilla kuin koko Khao Lakin ympäristössä. Monessa paikkaa rakennettiin tulevaa huippusesonkia varten. Ja olihan myöskin sadekausi, mikä näkyi muutamana päivänä oikein kunnon sateina, mitä ei voinutkaan enää kutsua kuuroiksi kun vettä tuli kaatamalla ainakin 6 tuntia. Pari päivää meidän lomasta meni siis sateen pitoon, mutta saatiin me aurinkoakin niin, että eräältä henkilöltä kuoriutuu nyt päälaen nahka ihan totaalisesti :)

Aiemmasta vierailusta Thaimaahan oli ehtinyt kulua se noin kymmenen vuotta. En ollut kuitenkaan aikaisemmin käynyt juuri Khao Lakissa. Mikään ei ollut radikaalisti muuttunut, paitsi hinnat. Aikoinaan kolme aikuista söi illallisen 10e:lla ravintolassa, nyt meidän perheen illallinen kustansi keskimäärin 25e. Mietin myös sitäkin, että voiko olla kyseessä joku Khao Lak-lisä vai se, ettei asiakkaita ole tarpeeksi niin nostetaan hintoja. En tiedä, kymmenessä vuodessa turismi on kyllä vallannut monet paikat ja sen takia kaikesta voidaan jo pyytää kovempaa hintaa. Eihän mikään tietenkään ole vertailtavissa Suomen hintoihin, mutta jäipä vaan ihmetyttämään.

Yhtenä sateisena päivänä kävimme Tsunami-museossa. Se houkutteli kovasti ja vaikka mä yleensä vihaan museoita niin oon kyllä oppinut pitämäänkin niistä jos niiden aiheet on jotenkin mulle mieluisia. Sisäänpääsy maksoi vaivaiset 2e henkilöltä. Kaksi kerrosta sisälsivät infoa tsunameista, niiden haitoista luonnolle ja sitten yksityisiä faktoja tästä kyseisestä tsunamista 26.12.2004. Lisäksi oli rahankeruu-lippaita, joilla autettiin orpoja lapsia ja videoita 2004 tsunamista ja sen jälkeisistä vahingoista. K-18-videohuoneen materiaali oli vähän liikaa. Fiilikset oli sieltä pois astuessa ja siellä ollessa vähän samanlaiset kuin aikoinaan Auschwitzin keskitysleirillä käydessä. Tuli huono olo ja kiire pois, ja mahdollisimman äkkiä. Tästä johtuen mä en edes kyennyt uimaan tuossa houkuttelevassa meressä. Hekku ja Tuomo kyllä polskivat innoissaan minkä kerkesivät, mutta mä en pystynyt. Se siitä ja seuraaviin hieman iloisempiin lomatunnelmiin :)

Kuten jo aiemmin kerroin, oli lapsille hotellissa oma leikkihuone. Sielllä Hekku olis viihtyny kaiken aikaa. Oli autoja, palapelejä, videoita, värityskuvia ja tehtiinpä me yks päivä yhteistyöllä batiikkimaalauskin.

 Koska uiminen on Hekun mielestä kaikkein hauskinta, tehtiin sitä reissussa paljon. Reissun kohokohta taisi olla vesiliukumäki, jota ensin laskettiin sylissä ja lopulta tultiin hurjasti yksin alas. Ja ainakin sen 50 kertaa. Meillä oli mukana vedenpitävä kotelo kameralle, sen avulla mahdollistuivat seuraavat kuvat:

Reissusta tarttui rusketusraitojen lisäksi mukaan Tuomolle räätälillä teetettyjä kauluspaitoja ja itselleni teetetin bleiserin. Sille ei kyllä täällä ole käyttöä, mutta Suomen vierailuja odotellessa. Hienoja ovat kaikki.

Lopuksi reissun kaunein ruoka-annos: Khao Lak Pineapple Deluxe :p

Extempore-treffejä ja leikkiryhmiä

Mennyt viikko on pitänyt tiivistetysti sisällään extempore-treffejä, uuden polkupyörän, syntymäpäivät ja kansainvälisen leikkiryhmän. Extempore-treffit on mielestäni ihan parhaita. Maanantaiaamu lähti tosi nihkeesti käyntiin ja tuntui, että eihän tästä viikosta tule mitään. Tuomon loma oli juuri loppunut ja arkeen paluu jotenkin tylsistytti. Mutta sitten tuli tekstiviesti. Mare (yksi suomalaisäideistä) kysyi meitä keskustaan pyörimään ja leikkimään, ja eipäs mennyt kuin puoli tuntia niin istuimme iloisena taksin kyydissä kohti määränpäätä. Hekku halusi jostain syystä sinä aamuna itse valita asunsa ja se näytti tältä:

Treffien jälkeen mieli oli jälleen virkeä ja perus maanantaimasikset oli tipo tiessään. Toiset nopeasti sovitut treffit suuntautuivat toisen uuden tuttavan luokse tähän aika lähelle. Ollaan kyseisen suomalaisen äidin kanssa tavattu kerran aiemmin ja he olivat silloin meillä kylässä. Nyt me mentiin yhtenä iltapäivänä heille leikkimään. Oli tosi mukavaa ja olen kyllä Hekkuunkin tartuttanut oman kyläilyintoni, eihän sitä meinaa saada kotiin lähtemään kun on niin intona.

Uusi polkupyörä kotiutui meille viime viikonloppuna kun bongasin sen yhdestä facebook-ryhmästä, jossa täällä asuvat äidit myyvät ja ostavat kaikkea mahdollista. Mahtavaa että täälläkin on mahdollisuus hiukan kierrättää tavaroita! Kaiken kukkuraksi pyörä oli vielä jalkajarrullinen, joita täältä ei tuntunut löytyvän millään tähän mennessä, pelkkiä käsijarrullisia kaikki. Apupyörät kiinni ja menoksi, ajattelin, mutta kyllä se sittenkin hiukan vaatii harjoittelua tuo polkeminen :) Meillä on onneks tasaista aluetta tossa uima-altaitten läheisyydessä niin siinä pääsee harjoittelemaan rauhassa.

Olen pitkään kerännyt rohkeutta mennä täällä kansainvälisiin leikkiryhmiin. Ollaan yhdessä käyty aiemmin Maren kanssa ja se oli mukavaa. Täällä sellaisia järjestää semmoinen IBU, joka vastaa oikeastaan Suomen MLL:ää. Kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisten aktiivisuuteen. IBU:lla on täällä leikkiryhmien lisäksi erilaisia ns. tukiryhmiä vanhemmuuteen, raskauteen, synnytykseen, lasten kasvatukseen ym. liittyen. Leikkiryhmät maksavat semmosen 2,5e/kerta, mikä ei mun mielestä todellakaan oo mikään paha. Niissä on yleensä aina joku teema. Ekalla kerralla kun kävimme keskustassa leikkiryhmässä, oli siellä kuplat ja riisi pääteemoina. Kuplat olivat tietenkin saippuakuplia ja lapset saivat kokeilla erilaisia kuplientekovälineitä. Riisi vastaa täällä Suomen hiekkaa. Täällähän ei tosiaan ole hiekkalaatikoita niin täällä lapset leikkivät riisillä. Leikkihuoneen lattialle levitettiin iso lakana, lapset rinkiin vaan reunoille ja riisiä keskelle kaikkine kippoineen ja lusikoineen ja kyllä oli hauskaa! Ihan uskomaton vaikutus, enpä olisi uskonut Hekun olevan varttia hiljaa ja siirtelevän lusikoilla kupista toiseen riisiä. Sitten kun värit olivat sopivasti sekoittuneet leikeissä ja riisiä oli kaikki paikat täynnä, tehtiin siitä vielä lopuksi kaikille soittimet. Piti olla oma pikku juomapullo mukana, johon laitettiin riiisiä ja leikkiryhmän päätti laulut marakassisäestyksellä. 

Toinen kerta leikkiryhmässä oli viime perjantaina. Saimme taas Maren ja lapset mukaan ja tällä kertaa teemana oli taide ja askartelu. Paikkakin oli eri, tämä ryhmä kokoontui IBU-talolla, tästä noin 20min automatkan päässä. Ibu-talo oli asunnosta muokattu tila, joka oli hyvin samantyylinen kuin MLL:n perhekahvilat sohvineen, leluileen ja kahviloineen. Sieltä en tajunnut napata yhtään valokuvaa, mutta hauskaa oli. Lapset askartelivat puun, johon liimattiin pihalta kerättyjä oikeita lehtiä. Sadekuuro osui ryhmän loppuvaiheille ja mitä tekee meidän innokas vaaleashortsinen ja -paitainen pikkumies: juoksee tietenkin salamana ulos lauluhetken päätyttyä, laskee märän liukumäen ja pyllähtää kuralammikkoon :D onneksi oli vaihtovaatteet! Ryhmän jälkeen piipahdettiin vielä syömään yhteen meidän suosikkiravintoloista, lapsiystävälliseen Cafe Marmaladeen. 

Eilen pääsimme juhlistamaan Maren pojan 4v synttäreitä. Hekku oli taas innoissaan niin kyläilystä kuin kakustakin ja olipa juhlissa tarjolla vielä itse tehtyjä kevätkääryleitäkin, nam! Nyt uutta viikkoa kohti, tasan viikko aikaa Thaimaan lomaan. Tässä vielä muutama kuva menneeltä viikolta.

Hekku ja Mikki Hiiri -jäätelö. Tähän kuvaan on pakko kertoa tarjoilijasedän hassu lausahdus Hekun ojentaessa rahaa laskua maksaessa: "Thank you miss!" :D:D:D

Tähän kiiltokuvapoikaan on hyvä päättää tämä kirjoitus: