Kiinalainen Uusi Vuosi

Tervehdys!

Meillä alkoi tänään pidennetty viikonloppu, koska täällä Malesiassa juhlitaan kiinalaista uutta vuotta. Parin tunnin päästä vuosi vaihtuu ja raketteja paukkuu siellä täällä. Tämän viikon torstai ja perjantai ovat siis kaikille vapaita, mutta paikalliset kiinalaiset toimistot saattavat sulkea jopa kahdeksi viikoksi, uuden vuoden vieton kunniaksi. Me herättiin vähän myöhään ajatukseen, että mentäisiin johonkin ja sitten kun kuulin millaiset ruuhkat olisi luvassa jos lähtisi jonnekin kauemmas, niin päätettiin pysytellä tässä lähialueella ja nauttia ruuhkattomista päivistä. Väen määrä oli kyllä jo tänään huomattavasti vähempi liikkuessa. Aamulla ei ollut yhtään ruuhkaa kun suuntasimme klo 10 Masun aamukahveille. 2015 on kiinalaisessa kalenterissa vuohen vuosi ja se näkyy täällä koristuksissa hyvin. Me ei olla vielä ehditty katsomaan kuuluisaa Lion Danceä, mutta meinataan mennä lähipäivinä, esityksiä on kauppakeskusten yhteydessä. Tässä kuvasatoa kauppakeskusten koristuksista:

Punaista, punaista ja punaista. Sitä on nyt joka puolella. Nämä kyllä osaavat tämän koristelun jalon taidon, niin kuin jo jouluna totesin. Hienoja ovat!

Meillä oli ystävänpäivän iltaan asti Suomesta vieraita. He olivat kaksi viikkoa reissussa ja piipahtivat välillä 4 päivän reissulla Singaporessa. Taisin kertoa siitä jo viimeksi. No, joka tapauksessa. Oli ihanaa saada vieraita ja kaksi viikkoa meni kyllä hirveän äkkiä. Vietettiin aikaa nähtävyyksissä, uima-altaalla, kaupungilla ja ostoskeskuksissa. 

Yhtenä iltana pääsin ensimmäistä kertaa täällä olo aikana Sky baariin ja kyllä oli mageet maisemat. Käytiin naisten kesken ensin syömässä ja sitten mentiin keskustassa kaksoistornien kupeessa sijaitsevaan Marinis 57:ään, joka oli siis 57:ssä kerroksessa sijaitseva baari, josta avautuu hienot näkymät KLCC:n puistoon ja muutenkin keskusta-alueelle. Kiva kokemus ja teki todella hyvää poistua hetkeksi kotoa vähän nautiskelemaan. Drinksujen jälkeen ennen taksin tilaamista räpsästiin vielä muutamat kuvat torneista iltavalaistuksessa.

Tässä kuvassa vasemmalla puolella olevan rakennuksen ylimmät kerrokset olivat Marinis 57 baaria.

Chinatownissa kului melkein yksi kokonainen päivä. Kierreltiin kiinalaisia temppeleitä ja ihmeteltiin tunnelmaa. Tai meillehän se oli jo tuttua, mutta toisille näyttäminen ja kertominen on mun mielestä hauskaa. Ennen kotiinpaluuta Leila ja Pirjo kävivät vielä Central Marketin kala-altaassa lilluttelemassa jalkojaan. Minäkin maksoin ensin reilu kaks euroa siitä, että menisin tuohon riviin istumaan, mutta kuinka ollakaan siinä vaiheessa kun olis pitäny laittaa jalat tonne kalojen syötäväksi niin jänistin. En sitten uskonutkaan että kalat voisivat hellästi nakertaa kuolleen ihon kantapäistä. Onneksi Leila pelasti tilanteen ja laittoi omat jalkansa mun puolesta ;)

Batu Caves eli Batu-luolat sijaitsevat tästä meiltä vain noin 20 minuutin automatkan päässä. Se on hindujen pyhä paikka, joka koostuu kalkkikivikallion luolista. Paikka on suosittu turistinähtävyys. Luolien sisällä on hindutemppeli ja täällä järjestetään vuosittain iso tapahtuma Thaipusamin aikaan. Thaipusam oli täällä tänä vuonna ti 3.2 ja tuon päivän ympärillä Batu Caveseilla järjestettiin mm. suuri kulkue joka kulki kaupungin keskustasta 15km matkan Batu luolille. Tämän takia jopa teitä oli suljettu muutaman päivän ajan ja ihmismäärä oli valtava. Me ei lähdetty kokeilemaan, että mahduttaisiinko ihmismassan sekaan vaan päädyimme menemään luolille vasta viikkoa myöhemmin, jolloin siellä oli käynnissä suuri siivousoperaatio. Apinoita hyppi siellä täällä etsien evästä turisteilta. Juhlat olivat saaneet kyllä ihan järkyttävän määrän roskaa aikaan tai en usko, että siellä normaalisti näyttää tuolta kuin nyt näytti. Kuvissa näkyvien portaiden nousu kävi liikunnasta, varsinkin kun Hekku ilmoitti ensimmäisten portaiden jälkeen haluavansa syliin. Sitten oli 17kg ylimääräistä tossa lanteilla n.300 portaan verran. No, ylös päästiin ihan kunnialla, muutaman kerran piti pysähtyä. 

Ystävänpäivänä mulla oli normaalisti Suomi-koulua. Korttiaskartelujen ja uuden kirjaimen opettelun jälkeen suuntasin kotiin ja vietettiinkin sitten Leilan ja Pirjon kanssa altaalla iltapäivän tunnit. Tilattiin samalla iltaa varten taksi lentokentälle valmiiksi. Kyllä oli haikeaa taas sanoa vieraille heipat. Onneksi seuraavat saapuvat jo reilun viikon kuluttua. 

Hekku saattoi tomerana vieraat taksille. Tuumasi kyllä myös itse lähteävänsä Suomeen ja laittoi oikeen kunnon lenkkarit jalkaansa. Kesään on vielä hetki odotettavaa...

Paluuta arkeen ennen seuraavia vieraita on vietetty tällaisissa tunnelmissa... 

Hyvää kiinalaista uutta vuotta! 

Paluu tropiikkiin ja Port Dickson

Kaikki ovat varmasti jo malttamattomana odotelleet ensimmäistä blogikirjoitusta Suomi-loman jälkeen. Suoraan sanoen hävettää aika valtavasti etten ole tätä aiemmin saanut aikaiseksi. Olisi tietysti kiva sanoa, että hei, meiän kaikki aika on vaan kulunut kuin siivillä ja en oo sitten sen takia EHTINYT kirjoittaa. Ei se nyt ihan niin ole. Ihanaa oli palata kotiin, mutta on siinä omat haasteensakin taas ollut. Hermot on välillä kireällä kuin viulunkielet ja ahdistaa olla niin kaukana Suomesta, mutta oon tavallaan myös miettinyt loman jälkeen sitä, että nyt on otettava kaikki täällä olosta irti eikä murehdittava vaan takaisin. Suomessa menee aika eteenpäin samalla tavalla kuin täälläkin ja meidän elämä on nyt täällä. Vaikka musta joskus tuntuu, että jään kovasti paitsi mm. ystävien elämästä, koska olen täällä niin kaukana, niin nyt on vaan tavallaan hyväksyttävä se asia. Tämä on kuitenkin vain muutamia vuosia elämästä ja merkittävä kokemus meille perheenä. Olen hengessä mukana vaikka en olekaan läsnä, sen on riitettävä. 

Suomi-koulu on startannut taas ja tuo rytmiä viikonloppuihin. Eilen se pidettiin poikkeuksellisesti meillä. Oli aika jännittävää saada oppilaat tänne omaan kotiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja oli hauskat pari oppituntia. Haluaisin vaan saada vähän varmempaa otetta opettamiseen ja tuntuu, että tämän koulun pitäminen vaatii ihan hirveesti suunnittelua. Aika tuntuu loppuvan usein ihan kesken ennen kuin on taas se lauantaiaamu käsillä ja pitäis ryhtyä opettamaan. Suunnitteluaika on mulla toki rajallinen ja kohdistuu iltoihin ja öihin, koska H ei nuku enää päiväunia. Rauhan saa vasta siinä vaiheessa kun hän on yöunilla. Oon sitten onnistunut keräämään viime viikkoina aikamoiset univelatkin. No, tähän olisi nyt tarkoitus tulla muutos kun kävimme tällä viikolla tutustumassa läheiseen päiväkotiin. Siihen on kävelymatka, mikä olis helppo sen kannalta, että jos haluan saada sillä aikaa jotain aikaiseksi kun H on siellä, niin ei tarttisi istua ruuhkassa taksissa tai autossa. Päiväkodin johtajalla ei ollut tarjota sellasta muutamaa päivää viikossa hoitoa, mitä toivoin, mutta osapäiväistä kyllä. H aloittaisi Preschoolissa, koska on juuri ylittänyt sen iän, mikä heillä on leikkiryhmäläisille. No, päiväohjelma kuulosti kivalta eikä ainakaan ensi kuulemalta liian koulumaiselta. Johtaja oli kovin ihmeissään etten opettajana ole opettanut poikaani vielä lukemaan ja laskemaan. No, niin justiin...täällä nyt saa sellaista äidinmaidon korvikettakin joka tehostaa aivojen oppimista ja ties mitä :D Katsotaan nyt mihin tämä asia etenee, mutta itse toivon, että H aloittais päiväkodissa mahdollisimman pian niin saisin oikeesti tehtyä järkevään aikaan töitä ja voisin kenties käydä jossain ihan YKSIN.

Viikko sitten sunnuntaina saatiin vieraita Suomesta. Heidän mukanaan tuli myös kaivattua ruisleipää, nam. Kerettiin alkuviikosta käydä Chinatownissa ja yhtenä päivänä otettiin aurinkoa ja käytiin intialaisessa syömässä. Torstaina vieraskaksikko lähti bussilla Singaporeen ja tulevat huomenna takaisin. Ens viikko saadaan siis vielä nauttia heidän seurastaan. Vieraat ovat kyllä henkireikä täällä asustaessa <3

Viikko sitten lauantaina meidän oli tarkoitus mennä ystäväperheen kanssa kaupunkiretkelle Melakaan, mutta sitten heidän pienimmäiset sairastuivat ja ei päästykään yhdessä lähtemään. Me kuitenkin päätettiin, että käväistään jossain vähän ajelemassa kun oli suunniteltukin jo vähän reissua. Ajelimme rantakaupunkiin nimeltä Port Dickson. Sinne kestää täältä semmonen 1,5h. Pieni kaupunki Malesian läntisellä rannikolla oli ihan kiva ja ei mulla oikeastaan ollut muita odotuksia kuin meren näkeminen pitkästä aikaa. Thaimaalainen ravintola tarjosi meille herkullisen lounaan:

Port Dicksonissa oli paljon yleistä rantaa ja hotelleilla oli vielä erikseen omia rantoja. Kaupungissa oli kyllä aika hiljaista, ei mitään tungosta missään. Käytiin kastelemassa varpaat ja syömässä jätskit rannalla. Ranta oli sotkuinen ja hiekasta pilkisti esiin ties mitä roskaa. Ihan vesirajan tuntumassa oli likainen vaippa hiekkaan puoliksi hautautuneena, yök. Isot kyltit roskaamiskiellosta ei kyllä oleet yhtään auttaneet. Kaikesta huolimatta ihmiset uivat siellä innoissaan, mutta eipä siellä meitä länkkäreitä juuri ollutkaan, vain pari hassua tuli vastaan. Vesi oli hirmuisen lämmintä ja voi olla, että ensi kerralla on omat uikkarit mukana. Tuo on niin kivan matkan päässä täältä kotoa, että olisi kiva tehdä ihan uimareissukin sinne.

Tropiikkiin paluun jälkeen olemme saaneet myös surullisia uutisia Suomesta ja sen vuoksi ajatukset ovat todella olleet välillä jossain ihan muualla kuin tämän blogin kirjoittamisessa Nämä ovat sellaisia tilanteita tai tapahtumia, jolloin harmittaa eniten se, että on näin kaukana. Olisin halunnut niin kovasti olla ystävän tukena, läsnä, ja kuunnella kaikki mahdollinen ja rutistaa oikein kunnolla <3 Onneksi hän kuitenkin tietää, että on minulle erittäin rakas ja että hän on jatkuvasti ajatuksissani, ihan joka hetki. Ja täytyy todeta, että onneksi tämä nykyaika on tuonut mukanaan nämä kaikki mahdolliset viestintävälineet, joilla voidaan pitää yhteyttä ja tukea toinen toisiamme. 

Kohti uutta viikkoa, tiedossa on ainakin nähtävyyksiä vieraiden kanssa sekä toivottavasti iloista mieltä! :)

Heta