Kaikki ovat varmasti jo malttamattomana odotelleet ensimmäistä blogikirjoitusta Suomi-loman jälkeen. Suoraan sanoen hävettää aika valtavasti etten ole tätä aiemmin saanut aikaiseksi. Olisi tietysti kiva sanoa, että hei, meiän kaikki aika on vaan kulunut kuin siivillä ja en oo sitten sen takia EHTINYT kirjoittaa. Ei se nyt ihan niin ole. Ihanaa oli palata kotiin, mutta on siinä omat haasteensakin taas ollut. Hermot on välillä kireällä kuin viulunkielet ja ahdistaa olla niin kaukana Suomesta, mutta oon tavallaan myös miettinyt loman jälkeen sitä, että nyt on otettava kaikki täällä olosta irti eikä murehdittava vaan takaisin. Suomessa menee aika eteenpäin samalla tavalla kuin täälläkin ja meidän elämä on nyt täällä. Vaikka musta joskus tuntuu, että jään kovasti paitsi mm. ystävien elämästä, koska olen täällä niin kaukana, niin nyt on vaan tavallaan hyväksyttävä se asia. Tämä on kuitenkin vain muutamia vuosia elämästä ja merkittävä kokemus meille perheenä. Olen hengessä mukana vaikka en olekaan läsnä, sen on riitettävä.
Suomi-koulu on startannut taas ja tuo rytmiä viikonloppuihin. Eilen se pidettiin poikkeuksellisesti meillä. Oli aika jännittävää saada oppilaat tänne omaan kotiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja oli hauskat pari oppituntia. Haluaisin vaan saada vähän varmempaa otetta opettamiseen ja tuntuu, että tämän koulun pitäminen vaatii ihan hirveesti suunnittelua. Aika tuntuu loppuvan usein ihan kesken ennen kuin on taas se lauantaiaamu käsillä ja pitäis ryhtyä opettamaan. Suunnitteluaika on mulla toki rajallinen ja kohdistuu iltoihin ja öihin, koska H ei nuku enää päiväunia. Rauhan saa vasta siinä vaiheessa kun hän on yöunilla. Oon sitten onnistunut keräämään viime viikkoina aikamoiset univelatkin. No, tähän olisi nyt tarkoitus tulla muutos kun kävimme tällä viikolla tutustumassa läheiseen päiväkotiin. Siihen on kävelymatka, mikä olis helppo sen kannalta, että jos haluan saada sillä aikaa jotain aikaiseksi kun H on siellä, niin ei tarttisi istua ruuhkassa taksissa tai autossa. Päiväkodin johtajalla ei ollut tarjota sellasta muutamaa päivää viikossa hoitoa, mitä toivoin, mutta osapäiväistä kyllä. H aloittaisi Preschoolissa, koska on juuri ylittänyt sen iän, mikä heillä on leikkiryhmäläisille. No, päiväohjelma kuulosti kivalta eikä ainakaan ensi kuulemalta liian koulumaiselta. Johtaja oli kovin ihmeissään etten opettajana ole opettanut poikaani vielä lukemaan ja laskemaan. No, niin justiin...täällä nyt saa sellaista äidinmaidon korvikettakin joka tehostaa aivojen oppimista ja ties mitä :D Katsotaan nyt mihin tämä asia etenee, mutta itse toivon, että H aloittais päiväkodissa mahdollisimman pian niin saisin oikeesti tehtyä järkevään aikaan töitä ja voisin kenties käydä jossain ihan YKSIN.
Viikko sitten sunnuntaina saatiin vieraita Suomesta. Heidän mukanaan tuli myös kaivattua ruisleipää, nam. Kerettiin alkuviikosta käydä Chinatownissa ja yhtenä päivänä otettiin aurinkoa ja käytiin intialaisessa syömässä. Torstaina vieraskaksikko lähti bussilla Singaporeen ja tulevat huomenna takaisin. Ens viikko saadaan siis vielä nauttia heidän seurastaan. Vieraat ovat kyllä henkireikä täällä asustaessa <3
Viikko sitten lauantaina meidän oli tarkoitus mennä ystäväperheen kanssa kaupunkiretkelle Melakaan, mutta sitten heidän pienimmäiset sairastuivat ja ei päästykään yhdessä lähtemään. Me kuitenkin päätettiin, että käväistään jossain vähän ajelemassa kun oli suunniteltukin jo vähän reissua. Ajelimme rantakaupunkiin nimeltä Port Dickson. Sinne kestää täältä semmonen 1,5h. Pieni kaupunki Malesian läntisellä rannikolla oli ihan kiva ja ei mulla oikeastaan ollut muita odotuksia kuin meren näkeminen pitkästä aikaa. Thaimaalainen ravintola tarjosi meille herkullisen lounaan:
Port Dicksonissa oli paljon yleistä rantaa ja hotelleilla oli vielä erikseen omia rantoja. Kaupungissa oli kyllä aika hiljaista, ei mitään tungosta missään. Käytiin kastelemassa varpaat ja syömässä jätskit rannalla. Ranta oli sotkuinen ja hiekasta pilkisti esiin ties mitä roskaa. Ihan vesirajan tuntumassa oli likainen vaippa hiekkaan puoliksi hautautuneena, yök. Isot kyltit roskaamiskiellosta ei kyllä oleet yhtään auttaneet. Kaikesta huolimatta ihmiset uivat siellä innoissaan, mutta eipä siellä meitä länkkäreitä juuri ollutkaan, vain pari hassua tuli vastaan. Vesi oli hirmuisen lämmintä ja voi olla, että ensi kerralla on omat uikkarit mukana. Tuo on niin kivan matkan päässä täältä kotoa, että olisi kiva tehdä ihan uimareissukin sinne.
Tropiikkiin paluun jälkeen olemme saaneet myös surullisia uutisia Suomesta ja sen vuoksi ajatukset ovat todella olleet välillä jossain ihan muualla kuin tämän blogin kirjoittamisessa Nämä ovat sellaisia tilanteita tai tapahtumia, jolloin harmittaa eniten se, että on näin kaukana. Olisin halunnut niin kovasti olla ystävän tukena, läsnä, ja kuunnella kaikki mahdollinen ja rutistaa oikein kunnolla <3 Onneksi hän kuitenkin tietää, että on minulle erittäin rakas ja että hän on jatkuvasti ajatuksissani, ihan joka hetki. Ja täytyy todeta, että onneksi tämä nykyaika on tuonut mukanaan nämä kaikki mahdolliset viestintävälineet, joilla voidaan pitää yhteyttä ja tukea toinen toisiamme.
Kohti uutta viikkoa, tiedossa on ainakin nähtävyyksiä vieraiden kanssa sekä toivottavasti iloista mieltä! :)
Heta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti