Malesialaiset häät

Saimme tänään kokea jotain todella uutta ja erilaista,nimittäin malesialaisen hääjuhlan. Kyseessä oli Tuomon malesialaisen pomon tyttären häät, joihin me olimme kaikki saaneet kutsun. Morsiuspari oli vihitty virallisesti jo eilen ja tänään oli varsinainen hääjuhla. Juhla alkoi jo 11.30 syömisellä, me mentiin klo 13 ja silloinkin vielä syötiin. Hääpari saapui juhlapaikalle n klo 14 melko suurin seremonioin ja heille sekä läheisille sukulaisille oli katettu omiin pöytiin pienet buffetit kun taas muille vieraille oli tarjolla isommasta noutopöydästä ruokaa. Ruoatkin olivat erilaiset tällä lähisuvulla ja muilla. Kaikennäköistä oli tarjolla ja kohteliaasti päätin maistaa kaikkea. Ihan pikkuisen luomet ja ylähuuli hikoili, sen verran vahvoja jotkut soosit. Toki muutamat eri riisit ja friteeratut jutut kompensoivat tätä tulisuutta. Juomina olivat vesi ja mehu. Lapsille jaettiin pieniä herkkupaketteja missä oli keksejä ja karkkeja.

Syöminen oli juhlassa pääosassa kovalla soineen paikallisen musiikin lisäksi. Hääkakku oli kyllä "esiintymislavan" edessä, mutta sitä ei tarjoiltu missään vaiheessa. Me toisaalta olimme vain muutaman tunnin ettei tiedetty miten ohjelma siitä vielä jatkuisi. Tässä vielä muutama kuva tunnelmaa luomaan:

Tässä kuvassa on Tuomon työporukka ja morsiuspari sekä morsiamen vanhemmat.

Nyt kun Hekku on vihdoin unten mailla voin pulahtaa poreisiin illan pimentyessä. Vain viinilasi puuttuu ;)

Mato Matala, ruokahalun paluu ja paikallinen prisma

Tämä päivä lähti käyntiin ruokakauppareissulla paikalliseen Prismaan. Sieltä löytyi myös kauan odotettu Mato Matala. 

Hekku oli siis saanut isiltä kuvan tästä jo aiemmin ja odotti kovasti kyytiin pääsyä. Siinä sitten renkutettiin pariin kertaan Richard Scarryn tunnarin tahdissa. Yksi kyyti maksaa tällaisissa härveleissä yhden ringitin eli n. 20senttiä.

Tässä välissä käytiin syömässä ja kuten kuvasta voi päätellä, on Hekun ruokahalu palannut entiselleen sairastamisen jälkeen: 

Täkäläinen Prisma oli näkemisen arvoinen, valikoimaa kyllä riittää, vielä kun tietäisi mitä kaikkea mistäkin voi valmistaa. Hajut olivat välillä aika kuvottaviakin. Erilaiset kananosat ja kalat makoilevat siellä jäähilepedillä paljaaltaan keskellä käytäviä olevilla pöydillä, siitä saa sitten kahmaista muovipussiin tarvitsemansa määrän. Itse ei saa punnita mitään vaan siihenkin on palkattu pari ihmistä jolle viet punnittavaksi ja hän iskee tarran pussin päälle. Ja voi tätä muovipussien määrää. Kassa pakkaa tavarat muovipusseihin ja ei suinkaan piukkaan vaan muutaman tavaran aina yhteen. Tänäänkin 10 muovipussin tavarat olis Suomessa mahtunut 1-2 pussiin. No, jotain saatiin sentään ostettua sieltä tavarapaljouden keskeltä. 

Kauppareissun jälkeen kävimme koko sakki testaamassa uima-altaat, oikein hyvät on :)

Illalla lähdimme vielä yhteen ostoskeskukseen ostamaan mulle paikallista juhla-asua huomisiin malesialaisiin häihin. Onneksi yksi suomalaisystävämme osasi neuvoa hyvän liikkeen ja mukaan tarttui tällainen: 

Ja koska kyseessä on tosiaan muslimihäät, pitää lähes kaikki olla peitettynä paitsi pää. Mielenkiinnolla odotan millaiset juhlat on luvassa. Niistä lisää sitten huomenna...

Jälleennäkemisen riemua, väsymystä ja miljoonakaupungin valot

"Hekulllla ishiä ikävä on", totesi Hekku unenpöpperöisenä lentokoneessa tänään matkalla Bangkokista Kuala lumpuriin. Pian kone kaarsi yli pilvenpiirtäjien ja laskeutui määränpäähän. Ei ollut riemulla rajoja kun olimme vihdoin päässeet "ishin luo maslesiiaan" :D

Täällä sitä siis ollaan, turvallisesti perillä uudessa kodissa. Itse en nukkunut silmäystäkään, onneksi matkakaveri sentään 8h. Jännitystä oli niin kovasti ilmassa kun hermoilin vaihtolentoa ja sitä että Hekun myyrä-magneettipeöin osat olivat kaikki tallessa eikä pitkin koneen lattioita. Hesan päässä lentoasemalla ollut setä, joka tsekkasi matkatavarat, oli sitten unohtanut antaa meille jatkolennon boarding passit. Huomasin sen onneksi tuntia ennen jatkolentoa, mutta kyllä silti useamman kyyneleen tirautin kun raahasin matkatavaroita ja poikaa kilometrin mittaisia käytäviä ees taas etsiessäni oikeaa myyntitiskiä ja kello oli aamuneljä Suomen aikaa. Kaikki onnistui kuitenkin ja heti perille päästyämme kävimme tietenkin katsastamassa uima-altaan ja muun pihapiirin.

Nyt ihailen miljoonakaupungin valoja pimeässä illassa ja mietin että mitenhän tämä elämä tästä lähtee rullaamaan ;)

Jäähyväiset heille, joita et välttämättä enää koskaan tapaa...

...ovat ihan kamalia. Niin surullista ja tuntuu, että koko sydän lähtee irti rinnasta. Tänään käytiin Hekun kanssa isomummilla sanomassa heipat. Ei meinannut itkusta tulla loppua, mummu vaan jossain vaiheessa totesi, että toivottavasti nähdään vielä.

Lähtö lähenee ja fiilikset on aika negatiiviset. Varmaan sen takia, että tiedän niiden isoimpien itkujen olevan vielä edessä. En tiedä miksi se niin kovasti ahdistaa, mehän tullaan jouluna käymään ja se on kuitenkin aika pian. Olen toki ihminen, joka elää vahvasti ystävistä ja heidän kanssa olemisesta ja nyt kun täytyy aloittaa suhteita ihan alusta uudessa ja tuntemattomassa paikassa niin onhan se jännää.

Tänään lähdetään vielä yhdeksi yöksi vanhaan kotiin kun huomenna poiketaan H:n kanssa vielä muutamassa lääkärissä ennen lähtöä. Tiukasti on aikataulut ajoitettu. Huomenna illalla tapaan vielä muutamia ystäviä....

Stressiä, hulabaloota ja ikävää

Tänään vietimme äitienpäivää Tuusulassa äitini luona. Tuomon on nyt reilun viikon ollut kohteessa, siis uudessa kodissamme Kuala Lumpurissa. Reilu viikko sitten saatoin hänet lentokentälle aika surullisin mielin. Olin alunperin ajatellut etten itke, koska tiedän, että näemme vajaan kuukauden päästä, mutta toisin kävi kun oikea lähdön hetki tuli. En ole kuitenkaan sen jälkeen ehtinyt suremaan tai ylipäänsä ajattelemaan sitä, että olenpas surullinen: hommaa nimittäin riittää. Tämmönen kolmion pakkaaminen pakettiin on helpommin sanottu kuin tehty. Aika monena yönä olen kukkunut ja miettinyt seuraavaa pakkauskohdetta ja sitä, miten mä tästä selviän.

Tähän väliin kuitenkin piristysruiskeena muutamia kuvia meidän KL:n asunnosta:

                                                               Meidän kylppäri

                                                                Olohuone

                                                   Parvekenäkymää

Nämä kuvat on otettu ennen Tuomon muuttoa, joten näyttää nyt jo varmasti erilaiselta. Makuuhuoneet olivat tuolloin vielä tyhjiä, joten niissä ei ole oikeastaan mitään nähtävää :)

Viime päivinä uudeksi murheeksi on muodostunut Hekun isi-ikävä. Tyyppi säpsähtelee jokaisesta pienestäkin äänestä ja pomppaa ilmaan huutaen: "Isi tulee!". Tänään kun tultiin sukuloimasta kotiin hän sanoi parkkipaikalla, että isi on tullut kotiin. Ei ole raukalle mennyt perille se, että isi ei nyt tule enää tähän kotiin vaan me mennään yhdessä sitten isin luokse uuteen kotiin. Lisäksi tyyppi saa kauheita hepuleita skype-puheluiden aikana: puree, lyö, nipistelee, huutaa ja toteaa vaan että "heippa isi, nyt isi pois" ja hakkaa samalla tietokoneen näppäimistöä. Meikäläinen on sitten ihan mustelmilla ja yrittää ymmärtää toisen huolta...jospa se tästä nyt asettuisi, huomenna alkaa taas arki ja päiväkodissa saa muuta mietittävää.

Aika tuntuu käyvän todella vähiin. Vielä helmikuun lopulla mietin että voi, muuttoon on aikaa vaikka kuinka kauan ja sitten kun en enää käy töissä, ehdin parin viikon aikana tapaamaan kaikki ystävät ja tärkeät ihmiset. No, totesin juuri, että voi olla että joidenkin osalta hyvästit jätetään sitten varmaan puhelimessa. Tervetuloa siis muuton keskelle moikkaamaan ja halaamaan jos kerkiät <3

Huomenna alkaa viimeinen työviikko vähään aikaan...jännittää.