maanantai 26. toukokuuta 2014

Jäähyväiset heille, joita et välttämättä enää koskaan tapaa...

...ovat ihan kamalia. Niin surullista ja tuntuu, että koko sydän lähtee irti rinnasta. Tänään käytiin Hekun kanssa isomummilla sanomassa heipat. Ei meinannut itkusta tulla loppua, mummu vaan jossain vaiheessa totesi, että toivottavasti nähdään vielä.



Lähtö lähenee ja fiilikset on aika negatiiviset. Varmaan sen takia, että tiedän niiden isoimpien itkujen olevan vielä edessä. En tiedä miksi se niin kovasti ahdistaa, mehän tullaan jouluna käymään ja se on kuitenkin aika pian. Olen toki ihminen, joka elää vahvasti ystävistä ja heidän kanssa olemisesta ja nyt kun täytyy aloittaa suhteita ihan alusta uudessa ja tuntemattomassa paikassa niin onhan se jännää.

Tänään lähdetään vielä yhdeksi yöksi vanhaan kotiin kun huomenna poiketaan H:n kanssa vielä muutamassa lääkärissä ennen lähtöä. Tiukasti on aikataulut ajoitettu. Huomenna illalla tapaan vielä muutamia ystäviä....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti