Stressiä, hulabaloota ja ikävää

Tänään vietimme äitienpäivää Tuusulassa äitini luona. Tuomon on nyt reilun viikon ollut kohteessa, siis uudessa kodissamme Kuala Lumpurissa. Reilu viikko sitten saatoin hänet lentokentälle aika surullisin mielin. Olin alunperin ajatellut etten itke, koska tiedän, että näemme vajaan kuukauden päästä, mutta toisin kävi kun oikea lähdön hetki tuli. En ole kuitenkaan sen jälkeen ehtinyt suremaan tai ylipäänsä ajattelemaan sitä, että olenpas surullinen: hommaa nimittäin riittää. Tämmönen kolmion pakkaaminen pakettiin on helpommin sanottu kuin tehty. Aika monena yönä olen kukkunut ja miettinyt seuraavaa pakkauskohdetta ja sitä, miten mä tästä selviän.

Tähän väliin kuitenkin piristysruiskeena muutamia kuvia meidän KL:n asunnosta:

                                                               Meidän kylppäri

                                                                Olohuone

                                                   Parvekenäkymää

Nämä kuvat on otettu ennen Tuomon muuttoa, joten näyttää nyt jo varmasti erilaiselta. Makuuhuoneet olivat tuolloin vielä tyhjiä, joten niissä ei ole oikeastaan mitään nähtävää :)

Viime päivinä uudeksi murheeksi on muodostunut Hekun isi-ikävä. Tyyppi säpsähtelee jokaisesta pienestäkin äänestä ja pomppaa ilmaan huutaen: "Isi tulee!". Tänään kun tultiin sukuloimasta kotiin hän sanoi parkkipaikalla, että isi on tullut kotiin. Ei ole raukalle mennyt perille se, että isi ei nyt tule enää tähän kotiin vaan me mennään yhdessä sitten isin luokse uuteen kotiin. Lisäksi tyyppi saa kauheita hepuleita skype-puheluiden aikana: puree, lyö, nipistelee, huutaa ja toteaa vaan että "heippa isi, nyt isi pois" ja hakkaa samalla tietokoneen näppäimistöä. Meikäläinen on sitten ihan mustelmilla ja yrittää ymmärtää toisen huolta...jospa se tästä nyt asettuisi, huomenna alkaa taas arki ja päiväkodissa saa muuta mietittävää.

Aika tuntuu käyvän todella vähiin. Vielä helmikuun lopulla mietin että voi, muuttoon on aikaa vaikka kuinka kauan ja sitten kun en enää käy töissä, ehdin parin viikon aikana tapaamaan kaikki ystävät ja tärkeät ihmiset. No, totesin juuri, että voi olla että joidenkin osalta hyvästit jätetään sitten varmaan puhelimessa. Tervetuloa siis muuton keskelle moikkaamaan ja halaamaan jos kerkiät <3

Huomenna alkaa viimeinen työviikko vähään aikaan...jännittää.