Torstaina tuli 4 vuotta täyteen Tuomon tapaamisesta. Aika menee äkkiä, vaikka on tässä paljon ehtinyt tapahtuakin. Täällä elo on melkoista tunteiden vuoristorataa niin kuin olen aiemminkin todennut, yhtenä päivänä tekee mieli lähteä takaisin Suomeen ja toisena on taas ihan hyvä ja onnellinen fiilis asua juuri täällä tropiikissa, ikuisen kesän keskellä. Monet ovat jo lukeneetkin viime aikoina näistä paastoaikaan liittyvistä jutuista mun facebook-päivityksistä, tyhjistä ravintoloista keskellä päivää ja järkyttävistä liikenneruuhkista. No, nyt on vihdoin käsillä paaston viimeiset päivät ja tänä viikonloppuna tyypit matkustavat juhlistamaan Ramadanin loppumista sukulaisiin ja edessä on pitkä viikonloppu kun maanantai ja tiistaikin ovat sen kunniaksi vapaita. Tuomolla on koko ensi viikko lomaa ja varattiin eilen spontaanisti saarireissu Pangkorille ti-to, raportoin siitä sitten myöhemmin lisää.
Uskokaa tai älkää, mutta minä olen alkanut käymään salilla. Sellainen sijaitsee meidän alakerrassa, joten täytyis olla aika laiska jollei sinne asti selviäis. Printtasin jo varmaan reilu kuukausi sitten ohjeita kuntosalitreenin aloitukseen, mutta ohjeet ovat lojuneet ja pölyttyneet tossa pöydällä. Yhtenä päivänä lampsin sitten vähän nihkein fiiliksiin hissiin ja hurautin alas kuntosalille. Ekalla kerralla ihmettelin itsekseni ympäri huonetta ja kokeilin eri laitteita. Enhän ollut kun ehkä kerran kaksi aiemmin elämässäni käynyt moisessa paikassa. Nyt on takana jo useampi kerta ja koen liikkumisen siellä olevan ihan jees. Ehkä olen nyt löytänyt sitä kaivattua ryhtiä tähän arkeen ja elämään täällä. Yhtenä päivänä päätin kokeilla salille menoa kesken päivän Hekun kanssa ja ihan hyvinhän se onnistui ja kaikki olisi mennyt varmasti loppuun astikin ihan jees, jollei ruokatilauksen toimittaja olisi soittanut kesken kaiken. Ja tähänkin pitää taas purkaa tätä täkäläisten aikakäsitystä: Tyyppi sanoi olevansa ovella n.15min kuluttua. No, minä vedin vielä 10min spurtin crosstrainerilla ja juostiin pika pikaa hissiin ja ylös. No, 15min tarkoitti tässä tapauksessa 1,5h...huoh.
Liikkumiseenhan kuuluu aina myös jonkinlainen kilpavarustelu, joten nämä vauhdittavat meikäläisen innostusta pikkasen lisää:
Edelliset sisäliikuntakengät olen ostanut muistaakseni ysillä kun oltiin Merin kanssa kovin innostuneita käymään aerobicissä ;) pari kertaa kyseisiä kenkiä täällä käytettyäni huomasin niiden olevan aivan liian pienet ja jäykät muutenkin, kertoo ehkä vähän tästä mun aktiivisuudesta viime vuosina...
Oltiin viikko sitten perjantaina syömässä Tuomon työporukan kanssa. Olen aiemmin ollut vähän ennakkoluuloinen intialaisen ruoan suhteen. Ehkä siksi, etten ole Suomessa käynyt kuin ehkä kerran tai kaksi syömässä intialaisessa enkä ole napannut mukaani mitään niin suuria makuelämyksiä. Nyt suunnattiin siis intialaiseen syömään ja kyseinen ravintola oli muille jo tuttu paikka mm.tutustumisreissulta. Ruoka oli TODELLA herkullista ja en oikein osaa edes sanoa olenko koskaan aiemmin syönyt niin hyvää ruokaa. Sinne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen ja vieraiden kera, jotta voi muutkin pääsevät nauttimaan taivaallisista mauista. Itse olin ihan myyty monella tapaa. Hekku oli ensin vähän ihmeissään vihreästä lehdestä, mutta lopulta ruokakin maistui ja erityisesti mangolassi tuli imaistua aika äkkiä.
Olen pohtinut viime päivinä aika paljonkin tätä blogin kirjoittamista. Se on mukavaa, mutta välillä on sellainen olo ettei yhtään huvita. Mulla on aika kova ikävä Suomen ystäviä ja tajusin yhtenä päivänä, että tämä blogihan kertoo vain meidän kuulumisia teille, mutta mä en tiedä teidän elämästä juuri mitään. Olisi siis kiva, että kuulisin kaikista edes muutamalla lauseella lyhyesti mitä kuuluu. Täällä kaukana tuntuu pienikin muistaminen olevan erityisen tärkeää, kuten tämä seuraava kuva kertoo:
Tultiin viikko sitten perjantaina altaalta postilaatikon kautta ja sieltä putkahtanut muumikortti on ollut niin rakas, että ensin sen kanssa nukuttiin ja nyt se on päässyt Hekun sängyn yläpuolelle seinälle paraatipaikalle. Sen sisältö luetaan päivittäin ja sitä ihmetellään kuin uutta, kiitos vielä Assi, Ari ja Adessa <3
Nyt lähdetään lounaalle! Seuraavalla kerralla sitten enemmän! Saatiin kutsu illalliselle yhden suomalaisperheen luokse ja päästään tänään vielä saunaankin, mahtavaa! Odotan innolla kyläilyä :)
Moi heta♥ ihana taas kerran kuulla että teillä siällä lämpimässä menee hyvin :) muuten suomessahan meni helle ennätys rikki ja luvattiin tukalaa kuumuutta, joten uimassa, varjoissa ja ees vähän viileässä on tullut vietettyä aikaa :D kun talvella odottaa lämpimiä kelejä ja kesällä vähän viileämpää niin useesti tulee mietitty miks ei voi vain ajatella nyky hetkeä eikä aina vaan odottaa tulevaa nyky hetki on lahja josta ei kannata luopua, eli pitäkää siällä nyt hauskaa ka kyllä te siältä viälä takaisin tuutte :D ja mulla on kesälomalla ollut tekemistä ja touhua tuntuu et sitä kesälomaa vois olla viäl vähä enemmänkin :P :D
VastaaPoistaTäältä nyt oravakorpelaisten kuulumisia :)
VastaaPoista10 päivän loma Ranskassa alkaa olla takanapäin, juuri odotellaan lentokonetta kotiin. Matkalla koettiin kaikenlaista, ja erityisesti Adessalle tietty kaikki oli uutta. Ranskan päivärytmi on aika erilainen, mutta hyvin sopeuduttiin. Saa nähdä, onnistuuko palautuminen... Uudet terveiset postikortin muodossa täältä ovat toivottavasti matkalla :)
Ymmärrän myös tuon bloggaamisen kaksipiippuisuuden. Toisaalta ei voi odottaa, että joka kirjoitus kirvoittaa myös paljon kommentteja, mutta toisaalta niitä on tosi mukava lukea. Yritetään täälläkin siis ryhdistäytyä!
Yksi tärkeä juttu meille täällä matkalla oli muuten Yle Areenalta ladatut lastenvideot! Muutamaa jaksoa Anton Siilistä, Hupsua Pikku Pupusta yms. on katsottu (aikuisten mielestä) kyllästymiseen asti, mutta Adessa viihtyy! Onneksi ne ladattiin etukäteen, täällä suurinta osaa ei näe. Ovat vain kotimaan katselussa.
Sellaista tänne! Pärjäilkää!