Pangkor, paikallisten paratiisisaari

Saavuimme muutamia tunteja sitten reissusta rähjääntyneenä, mutta onnellisina kotiin. Tuntuu mukavalta kun on siistiä. Reissukohteemme oli saari Malesian läntisellä rannikolla. Tästä Kuala Lumpurin liepeiltä sinne kertyi matkaa n.200km ja ajoimme sitä n.4h. Kesto yllätti meidät, mutta osan matkaa tiet oli vähän huonossa kunnossa ja ne myös ruuhkautuivat helposti. Ja kun kerran kyseessä oli saari, eihän sinne autolla pääse. Auto jäi parkkihalliin satamaan ja Lumutin satamasta ajoi puolisen tuntia kestävä lautta Pulau Pangkorille eli Pangkorin saarelle. Odotukset olivat kovat, olihan kyseessä ensimmäisen reissu veden äärelle sitten kahteen kuukauteen.

Pangkorin satamassa odotti liuta vaaleanpunaisia paku-takseja matkustajiaan. Eipä tarvinnut pahemmin odotella kun vähintään kolme kuskia oli naaman edessä kyselemässä tarvitsisimmeko taksia. Kyllä, Sandy beach resortiin. Taksit olivat täällä kalliimpia kuin Malesiassa yleensä tai meidän kotikulmilla, mutta eipähän tuo 2,5e nyt mikään paha hinta siltikään ollut useamman kilometrin matkasta :) 

Olimme varanneet hotellista pienen mökin, varauksessa oli suomennos alppimaja :) tältä se näytti:

Hotelli oli aika pieni ja näitä mökkejäkin oli vain kolme. Taustalla hotellin oma ravintola, jossa oli tarjolla aamiainen. Kävimme siellä myös ekana päivänä syömässä kun emme nopeasti löytäneet mitään muuta ravintolaa, mutta tarjonta oli ikävä kyllä surkea. Tilasimme kolme erilaista annosta ja näin ollen pöydässä oli koko ravintolan listan vaihtoehdot. Kolmea erilaista paistettua riisiä. No, menihän sekin paremman puutteessa. Kolmen päivän aikana huomasimme, että saari on näin sesonkiajan ulkopuolella tai en tiedä onko aina, hiljainen ja ravintolatarjonta ei ole mikään hulppea. Ns. muovituoli-ravintoloita oli kyllä pilvin pimein ja ne aukesivat yleensä iltaisin. Onneksi ystäväperheemme oli suositellut yhtä saaren ravintolaa etukäteen, sinne suuntasimme toisena päivänä lounaalle samalla kun otimme taksin samaiselle rannalle, joka oli lukemani mukaan yksi Pangkorin upeimmista rannoista. Kiitos Daddy´s cafen, nousi fiilikset kyllä huomattavasti tämän aterian jälkeen:

Jälleen kerran todella hyvää ruokaa ja asettelu oli mitä mahtavin mun mielestä, kauniit annokset. Tämä ravintola sijaitsi siis Teluk Nipah:lla eli Nipahin rannalla, joka on yksi Pangkorin nähtävyyksistä. Olihan ranta hieno ja tarjosi hienot mahdollisuudet uimiseen ja hiekkaleikkeihin; juuri sen mitä odotimmekin siis.

Jokainen meistä heitti siis talviturkkinsa virallisesti tällä reissulla. Se ei tosin ollut kovin inhottavaa ainakaan veden lämpötilan puolesta, merivesi kun oli lähes linnunmaitoa eli n.28 astetta. Uima-allasvesi oli vielä kuumempaa, tuntui ihan siltä kun olisi kotona lillunut kylpyvedessä. Hekku oli mielissään keksiessään uuden tempun mitä altaassa voi tehdä; reunoilta on kiva pomppia altaaseen.

Hekku vaaleine kiharoineen oli tietenkin taas nähtävyys. Sitä oli kyllä isänsäkin, jota paikalliset ensin innostuivat kuvaamaan :D huomattuaan, että samaan seurueeseen kuuluu myös pieni mies, räpsyivät jälleen kännykkäkamerat. En tiedä mihin kuvat päätyivät, mutta tärkeää tuntui olevan, että jokainen sai vuorollaan kuvan itsestään valkoihoisen kanssa.

Eilen illalla kun tultiin syömästä, räpsin vielä pari kuvaa hotellin uima-altaalta illan hämärtyessä:

Meillä oli kaikin puolin mukava reissu, vaikka täytyykin todeta, että saari on palveluiden puolesta selvästi enemmän paikallisten suosiossa. Nyt ymmärrän, miksi paikalliset matkustivat lautalla järkyttävien kapsäkkien ja kaasukeittimiensä kanssa. Kohteella olisi paljon potentiaalia kunnolliseksi turistikohteeksikin ravintoloineen ja hotelleineen, mutta aika näyttää mihin suuntaan tuo kehkeytyy. Toisaalta on ihanaa jos jossain säilyy vielä kauniit, lähes koskemattomat rannat.

Mitä sulle kuuluu?

Torstaina tuli 4 vuotta täyteen Tuomon tapaamisesta. Aika menee äkkiä, vaikka on tässä paljon ehtinyt tapahtuakin. Täällä elo on melkoista tunteiden vuoristorataa niin kuin olen aiemminkin todennut, yhtenä päivänä tekee mieli lähteä takaisin Suomeen ja toisena on taas ihan hyvä ja onnellinen fiilis asua juuri täällä tropiikissa, ikuisen kesän keskellä. Monet ovat jo lukeneetkin viime aikoina näistä paastoaikaan liittyvistä jutuista mun facebook-päivityksistä, tyhjistä ravintoloista keskellä päivää ja järkyttävistä liikenneruuhkista. No, nyt on vihdoin käsillä paaston viimeiset päivät ja tänä viikonloppuna tyypit matkustavat juhlistamaan Ramadanin loppumista sukulaisiin ja edessä on pitkä viikonloppu kun maanantai ja tiistaikin ovat sen kunniaksi vapaita. Tuomolla on koko ensi viikko lomaa ja varattiin eilen spontaanisti saarireissu Pangkorille ti-to, raportoin siitä sitten myöhemmin lisää.

Uskokaa tai älkää, mutta minä olen alkanut käymään salilla. Sellainen sijaitsee meidän alakerrassa, joten täytyis olla aika laiska jollei sinne asti selviäis. Printtasin jo varmaan reilu kuukausi sitten ohjeita kuntosalitreenin aloitukseen, mutta ohjeet ovat lojuneet ja pölyttyneet tossa pöydällä. Yhtenä päivänä lampsin sitten vähän nihkein fiiliksiin hissiin ja hurautin alas kuntosalille. Ekalla kerralla ihmettelin itsekseni ympäri huonetta ja kokeilin eri laitteita. Enhän ollut kun ehkä kerran kaksi aiemmin elämässäni käynyt moisessa paikassa. Nyt on takana jo useampi kerta ja koen liikkumisen siellä olevan ihan jees. Ehkä olen nyt löytänyt sitä kaivattua ryhtiä tähän arkeen ja elämään täällä. Yhtenä päivänä päätin kokeilla salille menoa kesken päivän Hekun kanssa ja ihan hyvinhän se onnistui ja kaikki olisi mennyt varmasti loppuun astikin ihan jees, jollei ruokatilauksen toimittaja olisi soittanut kesken kaiken. Ja tähänkin pitää taas purkaa tätä täkäläisten aikakäsitystä: Tyyppi sanoi olevansa ovella n.15min kuluttua. No, minä vedin vielä 10min spurtin crosstrainerilla ja juostiin pika pikaa hissiin ja ylös. No, 15min tarkoitti tässä tapauksessa 1,5h...huoh.

Liikkumiseenhan kuuluu aina myös jonkinlainen kilpavarustelu, joten nämä vauhdittavat meikäläisen innostusta pikkasen lisää:

                                    

Edelliset sisäliikuntakengät olen ostanut muistaakseni ysillä kun oltiin Merin kanssa kovin innostuneita käymään aerobicissä ;) pari kertaa kyseisiä kenkiä täällä käytettyäni huomasin niiden olevan aivan liian pienet ja jäykät muutenkin, kertoo ehkä vähän tästä mun aktiivisuudesta viime vuosina...

Oltiin viikko sitten perjantaina syömässä Tuomon työporukan kanssa. Olen aiemmin ollut vähän ennakkoluuloinen intialaisen ruoan suhteen. Ehkä siksi, etten ole Suomessa käynyt kuin ehkä kerran tai kaksi syömässä intialaisessa enkä ole napannut mukaani mitään niin suuria makuelämyksiä. Nyt suunnattiin siis intialaiseen syömään ja kyseinen ravintola oli muille jo tuttu paikka mm.tutustumisreissulta. Ruoka oli TODELLA herkullista ja en oikein osaa edes sanoa olenko koskaan aiemmin syönyt niin hyvää ruokaa. Sinne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen ja vieraiden kera, jotta voi muutkin pääsevät nauttimaan taivaallisista mauista. Itse olin ihan myyty monella tapaa. Hekku oli ensin vähän ihmeissään vihreästä lehdestä, mutta lopulta ruokakin maistui ja erityisesti mangolassi tuli imaistua aika äkkiä.

Olen pohtinut viime päivinä aika paljonkin tätä blogin kirjoittamista. Se on mukavaa, mutta välillä on sellainen olo ettei yhtään huvita. Mulla on aika kova ikävä Suomen ystäviä ja tajusin yhtenä päivänä, että tämä blogihan kertoo vain meidän kuulumisia teille, mutta mä en tiedä teidän elämästä juuri mitään. Olisi siis kiva, että kuulisin kaikista edes muutamalla lauseella lyhyesti mitä kuuluu. Täällä kaukana tuntuu pienikin muistaminen olevan erityisen tärkeää, kuten tämä seuraava kuva kertoo:

Tultiin viikko sitten perjantaina altaalta postilaatikon kautta ja sieltä putkahtanut muumikortti on ollut niin rakas, että ensin sen kanssa nukuttiin ja nyt se on päässyt Hekun sängyn yläpuolelle seinälle paraatipaikalle. Sen sisältö luetaan päivittäin ja sitä ihmetellään kuin uutta, kiitos vielä Assi, Ari ja Adessa <3

Nyt lähdetään lounaalle! Seuraavalla kerralla sitten enemmän! Saatiin kutsu illalliselle yhden suomalaisperheen luokse ja päästään tänään vielä saunaankin, mahtavaa! Odotan innolla kyläilyä :)

Askartelijan taivas ja hyvää ruokaa

Viikko pulkassa ja mukava viikonloppu takana. Alkuviikko oli aika tuskallinen monella tapaa, vietettiin Hekun kanssa vain kotipäiviä ja mua ei kyllä oikeestaan ees huvittanut suunnitella mitään, ajattelin, että jos tämä nyt tästä jotenkin menis omalla painollaan. No, keskiviikkona iski jo vähän sellanen fiilis, että nyt jotain aktiivista pliis, seinät alkaa kaatua päälle. Voin nimittäin kertoa, että kyllä uima-altailuunkin voi kyllästyä. Varsinkin kun kukaan muu ei KOSKAAN ole samaan aikaan meidän kanssa uimassa ja 2v herran leikit uima-altaassa on jotenkin puuduttavan samanlaisia toisto-leikkejä, tyyliin: asetetaan pallo uima-altaan reunalle, "Nyt Hekku menee veteen ja hakee pallon reunalta" kommentoi nuori mies. Näin tapahtuu, herra pulahtaa altaaseen ja hakee pallon reunalta. Sitten sitä heitetään kaksi kertaa vedessä ja sitten se taas asetetaan siihen samaan paikkaan reunalle ja kiivetään myös reunalta ylös. Sitten tarkastetaan peppu pystyssä pallon asentoa reunalla ja kauhean huudon saa aikaiseksi pallon molahdus veteen ennen Hekkua kun se onkin aseteltu siihen liian lähelle reunaa. Pallo nostetaan vedestä ja taas asetellaan. No, tällä viikolla uskaltauduin itse seurailemaan touhuja aurinkotuolilla istuen ja ihan hyvinhän se sujui. Seuraava askel voisi olla se, että saisin vaikka lukea jotain kirjaa samaan aikaan. Tähän lisättäköön siis se, että kyse on syvästä, isosta altaasta, pienen altaan vieressä voi lukea kirjaa, mutta ainut paikka minne meiän altaalla paistaa aurinko päivän aikana, on juuri tuo yksi ison altaan reuna. Ai miten niin tykkään auringosta ;) 

Täällä kun on niin halpaa syödä ulkona, käymme usein puolet viikon ruoista syömässä jossain ravintolassa. Meidän lähimmässä ostoskeskuksessa on monia kymmeniä ravintoloita, uskaltaisinko veikata lähes 50. Ollaan kokeiltu jo monia, mutta vielä on hirveesti uusia paikkoja testaamatta. Yhtenä iltana ruokapaikkaa miettiessä päädyimme ekaa kertaa täällä ollessa ihan perinteiseen Subwayhin. Hekkukin sai nyt ekat maistiaiset kyseisessä ketjussa ja veti samantien koko sämpylän napaansa ja totes vaan lopuks, että tosi hyvää oli. 

Yritetään suosia paikallisen ruoan ravintoloita, koska ne on vieraampia, mutta aika usein tulee silti päädyttyä johonkin länkkäri-tyyppiseen ravintolaan. Ehkä tulee liikaakin ajateltua Hekkua, tulisuuden ja pähkinä-allergian takia. Jostain syystä on joitakin ennakkoluuloja, mutta sitten taas toisaalta paikallisissa ravintoloissa ruoka on todennäköisesti paljon tuoreempaa, esim. lihat koska siellä ruoka varmasti liikkuu eri tavalla. En tiedä. Onhan tässä reilut kaksi vuotta aikaa löytää niitä parhaimpia ravintoloita ja makuelämyksiä. Tänään otettiin taas jo askel kohti paikallisempaa kun päädyimme thaimaalaiseen ravintolaan. En vielä rohkene kuitenkaan tilaamaan niitä tulisia vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa maistoin Tuomon vihreää currya. Haarukallisen koskettaessa kieltä rupesi samantien luomet ja otsa hikoilemaan, mutta olihan se ihan jees, kyllä siihen vois tottua, jossain vaiheessa. Päädyin itse tilaamaan tällaista katkarapu-nuudelihässäkkää ja toisessa kuvassa Hekun todella herkullinen annos ananaksen sisällä:

Yhtenä iltana ostarilla Hekku halusi kovasti maistaa sinistä vadelmajäätelöä:

Kuten jo aiemmin sanoin, oli viikonloppu erityisen mukava. Se alkoi jo perjantaina kun päädyttiin jälleen treffaamaan yhtä suomalaista äitiä lapsineen. Määränpäänä oli jälleen uusi kauppakeskus, jossa tiedettiin olevan kiva lasten sisäleikkipaikka. Tähän kohtaan mainittakoon, että täällä tulee oltua tosi paljon sisällä, koska ulkona on niin kuuma. Välillä poden huonoa omaa tuntoa siitä, että ollaan ulkoiltu vain tyyliin aamulla altaalla, mutta sitten kun tarkemmin mietin asiaa niin voin todeta, että eipä ulkona kyllä oikeesti pysty kauaa olemaan vaatteet päällä, uiminen on eri asia. Joka tapauksessa, hypättiin aamusta auton kyytiin ja ajoin noin puolen tunnin päähän vähän syrjäisempään keskukseen. Saatiin hyviä vinkkejä tänne ostarille yhdeltä toiselta suomalaisäidiltä, jolle paikka oli jo tuttu. Keskus yllätti meidät todella positiivisesti. Lopulta emme edes ehtineet sinne sisäleikkipaikkaan, koska siellä oli kaikkea muuta mielenkiintoista. Kävimme syömässä taivaallista ruokaa lapsiystävällisessä ravintolassa:

Aiemmin ajattelin, etten varmasti saisi mistään a)tuollaista pastaa ja b)niin hyvää sellaista. Juomana tuorepuristettu omenamehu. Hekku söi tuttua ja turvallista spagetti bolognesea appelsiinimehulla. Mutta ei ollut hänenkään soosi mitään ihan perinteistä vaan oli kaikenlaisia kasviksia ym. joukossa. Ravintolassa oli iso lasten leikkinurkkaus ja pihallakin oli leikkipaikka. Lisäksi ravintolassa oli rento tunnelma, ei tarvinnut stressata lasten sotkuista tms. Ja hinnatkin oli kohtuulliset ollakseen tollanen vähän erikoisempi paikka, pasta-annos maksoi 5,8e :) halpaahan se oli taas...Ruoan jälkeen matkalla sisäleikkipaikkaan pysähdyimme tarkastelemaan keskuksen liiketiloja ja päädyimmekin extempore lasten kirjastoon/oppimiskeskukseen. Tunnin oleskelu/lukeminen/leikkiminen maksoi reilu 2e/lapsi. Ihan hauska kokemus sekin. Täällä näkee paljon tollasia erilaisia oppimiskeskuksia. Tuntuu että jokaiselta ostarilta löytyy vähintään yksi sellainen. En tiedä kuka siellä käy, onko paikallisilla muka varaa sellaiseen. Kai ne tukee sitten tätä koulusysteemiä täällä. Jos koulussa ei opi tarpeeksi niin sitten voi käyttää lastaan vielä tuollaisissa tappaakseen lopunkin innostuksen. Jotenkin se mun mielestä kuulostaa hurjalta. Oon kiertäny noi tollaset aika kaukaa, joissa lukee kaikkea aivojen muokkaamisesta varhaisella iällä jne. Oonpa törmännyt täällä myös sellasiin lapsille suunnattuihin maitoihin ym juomiin, jotka auttaa oppimisessa. No, kirjojen lukemisen jälkeen pyörähdimme vielä muutamassa ihanassa sisustuskaupassa. Todettiin vaan yhdessä kaverin kanssa, että täytyy päästä tuonne vielä uudestaan ihan aikuisten kesken, niin että ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä koskemasta kaikkeen mahdolliseen.

Eilen aamulla nukuttiin koko sakki yli kahdeksaan ja sitten olikin jo vähän kiire. Oltiin nimittäin sovittu tämän samaisen suomalaisen äidin ja hänen perheensä kanssa treffit keskustaan puol kymmeneksi. Tarkoituksena oli suorittaa pientä shoppailua naisten kesken miesten ollessa lasten kanssa. Miehet ja lapset päätyivät erään tavaratalon sisäleikkipaikkaan ja me kierreltiin ahkerasti kauppoja. Oli outoa olla ilman Hekkua liikenteessä. Tästä virkistyneenä näin täytyy kyllä tehdä useamminkin. Löysin vihdoin ja viimein, kohta kaksi kuukautta etsineenä, kunnollisia valokuva-albumeja. Täällä on kaikkialla myynnissä sellasia vanhantyylisiä albumeja joita itse olen aikoinaan käyttänyt kiiltokuville, sellaisia joissa on ne liimasivut ja sitten se kelmu/läpinäkyvä kalvo vedetään valokuvien päälle. Onpa vaikea selittää :D Nämä hienoudet tarjosi eräs sisustus/askartelukauppa:

Malesia on muutenkin täydellinen askartelijan taivas. Vaikka mulla on mukana jo laatikollinen kaikkea askartelutarviketta Suomesta, löydän mä silti jokaisella kauppareissulla jotain uutta, mitä olis kiva ostaa. Noissa pienissä rasioissa on tarroja. Ja sen lisäksi, että täällä on tarvikkeita enemmän kuin tarpeeksi, ovat ne myöskin tosi halpoja. Kaikenlaiset koristeteipit esimerkiksi maksavat tyyliin parikymmentä senttiä/rulla. Terkkuja vaan kaikille askartelufaneille Suomeen, voin sitten sinne tullessa hamstrata teille täältä jotain kivaa, saa esittää toiveita ;)

Ai niin. Tähän loppuun pitää vielä hehkuttaa tulevasta kesälomareissusta. Tuomollahan on tältä kesältä vielä kesälomat tosiaan pitämättä, eikä meinaakaan pitää kaikkea nyt vaan säästää sitten myöhemmälle jouluun jne., mutta päädytiin varaamaan matka Thaimaahan elokuun puolessa välissä. Täältä Aasian kohteisiin lentäminen on suhteellisen halpaa ja mietittiin hetki, minne haluttaisiin mennä. Bali oli ensimmäisenä mielessä, mutta päätettiin siirtää sitä vierailua vielä hetken ja mennä nyt vähän "lähemmäs". Kuala lumpurista lentää Thaimaan Phukettiin 1,5h. Mennään Khao Lakiin, joka on lentokentältä vielä tunnin taksimatkan päässä. Ollaan reissussa 5 yötä, saatiin Tuomon työkaverilta suositus hotellista. Hotelli on ihan rannalla ja odotan jo kovasti reissua. On iskenyt jo kova rantakaipuu nyt kun lämpimässä asustellaan. Varsinkin Hekku kaipaa kovasti hiekkaa, täällä kun ei missään ole hiekkalaatikoita, missä leikkiä. Nyt pääsee sitten rantailemaan viiden päivän ajan aamusta iltaan. Ihanaa <3

Synttärit, akvaario ja upea Sunway Lagoon

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on vierähtänyt viikon päivät. Aluksi kirjoitinkin vähän tiuhempaan, mutta nyt on ollut taukoa, ja ihan syystä. Meillä on aika rankka viikko takana. Mitään sen kummempaa ei ole sattunut eikä olla saatu mitään ikäviä uutisia mistään, mutta tällä viikolla on poikkeuksellisen paljon ahdistanut elämä täällä kaukana. Pidin ajatuksia pitkään sisälläni ja yritin vaan ajatella, että ohi tämä menee ja vika on varmaan vaan mussa. No ei ole. Pitää avata suunsa ja kertoa tuntemuksistaan rohkeasti vaikka kuinka tuntuisi tyhmältä valittaa. Onhan tämä parisuhteelle sellaista vuoristorataa, että oksat pois. Puhuminen auttoi ja nyt tuntuu taas(ainakin hetkellisesti) siltä, että kyllä täällä selvitään, ei tarvitse ostaa lentolippuja takaisin kotiin :)

Viime lauantaina eli juhannuspäivänä juhlittiin Tuomoa. Täällä on kakut halpoja ja niitä on yleensä myynnissä lähes jokaisessa ruokakaupassa joko heidän oman leipomon tiskillä tai sitten kaupan ulkopuolella on konditorio, josta voi sellaisen hankkia. Tämmöinen tarttui mukaan kauppareissulta:

Tästä oli tässä vaiheessa syönyt 6 aikuista ja Hekku, joten lienee sitten 12 hengen kakku suurinpiirtein. Semmonen 25cm halkaisijalta. Tämä oli hyvää ja maksoi euroissa n.14e. Tuo valkoinen on toki jotain keinotekoisempaa kreemiä ja välissäkin sitä oli. Täällä ei mitä ilmeisemmin kovin paljoa harrasteta kuohukermaa, koska se ei näyttäisi noin hyvältä ja pysyisi hyvänä pitkään. Tässä vaiheessa ainakin tuntui siltä, että on kivempi käydä ostamassa valmis kakku, vaikka tykkäänkin sellaisia leipoa, mutta mulla ei esim. ole vielä edes sähkövatkainta täällä ;) ehkä sitten jossain vaiheessa...

Tuomon työkaverit kävivät siis iltapäivällä kahvilla meillä ja sitten illalla mun yksi kaveri tuli ystävänsä kanssa meille kylään kun olivat lomalla täällä Kuala Lumpurissa. Illalla teimme hampurilaisia.

 Satuttiin löytämään kaupan pakasteesta hyviä hampurilaispihvejä kertaheitolla.

Seuraavana päivänä suuntasimme keskustaan, Hekun sanoin kaloja kattomaan eli akvaarioon.  Akvaario oli näkemisen arvoinen paikka ja juuri sopivan kokoinen. Rattaiden kanssa liikkuminen oli hienosti järjestetty, vaikka akvaario oli kahdessa eri kerroksessa. Akvaarion "päänähtävyys" lienee hai-tunneli, jossa pääset siis kulkemaan tunnelissa, jonka läpi voit katsella erilaisia kaloja lasiseinän läpi. Tunnelissa oli lisäksi kaksi kaistaa, toinen kulki liukuhihnana ja toisessa sai mennä vapaasti. Yhdessä kohtaa oli valokuvaajat ja sait ostaa muistoksi otoksen "haiden kanssa". Vähän oli sellaista painostamista ilmassa, mutta päädyttiin kuitenkin ottamaan kuva muistoksi, koska ei meistä montaa yhteiskuvaa yleensä tämmösiltä reissuilta ole.

Ai niin, ennen akvaariota poikettiin Starbucksissa, tässä mun strawberry-cheesecake-frappuccino:

Nimen kirjoitusasu ei ollut ihan oikein, mutta väliäkös tuolla, sinne päin ainakin.

Viikonlopun jälkeen tuli jälleen maanantai. Meillä oli siihen onneksi jo vähän ohjelmaa niin ei ehditty tylsistyä kotona. Hurautettiin taksilla keskustaan syömään tämän KL:ssä vierailevan kaverin kanssa. Me oltiin aamuvirkkuina sen verran ajoissa liikkeellä ennen lounastreffejä, että ehdittiin hiukan pyöriä ostoskeskuksessa ja käydä KLCC Parkin leikkipuistossa.

 

Arkeen tällä viikolla mahtui vielä uimista, valokuvien liimausta ja yllättävä ilotulitus yhtenä iltana.

Sitten koitti viikonloppu, vaikka en kyllä ollut vielä perjantaina yhtään innoissani siitä, koska mieli oli maassa. Käytiin kuitenkin testaamassa taas yksi uusi ravintola tässä lähellä. Se oli hyvinkin länkkärityyppinen eli länsimaalaista ruokaa oli lähes koko lista muutamaa ruoka-annosta lukuun ottamatta. Hekun ruoka oli nimeltään macaroni-lasagne, mutta kyllä se ihan perinteiseltä makaronilaatikolta näytti ja maistui, pienellä herralle ainakin maistui:

Täällä on monissa ravintoloissa tietyt juomat bottomless, eli laseja täytetään samaan hintaan sitten kun ne tyhjenee. Tässä ravintolassa saamani jäätee oli kyllä aika eksoottisesti tarjoiltu:

Eilen lauantaina kävimme yhdessä ostoskeskuksessa taasen syömässä ja muuten vaan pyörimässä. Hekku innostui kovasti "pomppivasta suihkulähteestä". Ja olihan se hauska, siinä ei ollut mitään virallista allasta vaan suihkut tulivat ostoskäytävällä olevista rei´istä. Muutama pikkupoika kastui aika reilusti, ihme ettei Hekku mennyt moiseen hullutteluun mukaan:

Samaisesta ostoskeskuksesta tarttuivat mukaan myös nämä herkut. Illalla katsottiin apple-tv:n kautta kotimainen elokuva Ei kiitos. Oli mukavaa vaihtelua arkeen. Täällä ei juuri tule katsottua telkkaria, vaikka kanavia olis vaikka mitä tarjolla. Toisaalta pidän sitä hyvänä, kerkiää tehdä paljon muita juttuja.

Tänään oli varmasti viikon paras päivä kun lähdettiin koko päiväksi tutkimaan Sunway Lagoonia, jossa on siis yhdistetty vesipuisto, huvipuisto ja pieni eläintarha. Hekku oli aivan into pinkeenä alusta asti kun auto starttasi parkkihallista. Sunway Lagoon sijaitsee tässä aika lähellä meitä, n.10km ja sinne ajoi semmoisen parikymmentä minuuttia. Päivässä emme kyllä ehtineet nähdä paikasta kun aika pintaraapaisun, mutta hauskaa oli. Todettiin, että se on yksi kohde, jonne halutaan viedä sitten tulevia vieraitakin jahka semmoisia tänne jossain vaiheessa saadaan ;) Täällä oli sellainen systeemi, että yhdellä kädessä olevalla rannekkeella pääsi kaikkialle ja siihen ladattiin "käteistä", jota pystyi sitten käyttämään maksamisessa eri puolilla puistoa, mm.ravintoloissa. Helppoa siis, ettei tarvinnut kantaa lompakkoa mukana. Parasta kohteessa oli tietenkin vesipuisto. Oli liukumäkiä, erilaisia altaita, tekoaaltoja ja jopa rantahiekkaa. Se, mikä yllätti, oli ihmisten vähyys. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa eikä tarvinnut lillua liha lihassa kiinni missään altaassa, oli TILAA olla omassa rauhassa. Paikka oli toki sen verran iso, että se veti ihmisiä eri tavalla kuin kotipaikkakuntamme Caribia-kylpylä :) Kaikkia liukumäkiä ei testattu sen vuoksi, että Hekulla ei riittänyt pituus niihin. Olisi kovasti halunnut mennä, mutta 110cm oli rajana. Käytiin yksinään sitten vuorotellen muutamassa, mutta jätettiin loput ensi kertaan kun on toivottavasti enempi aikuisia mukana matkassa. Hekulle riitti kyllä ihan omissa liukumäissä touhua kun jaksoi sen 20 kertaa kiivetä peräkkäin aina yhteen liukuun. Korkkiruuvikiharat vain viuhahtivat ohitse ja taas oli poika tornissa valmiina laskemaan alas.

Meillä ei tästä uimisosuudesta ole kuvia, koska siellä ei yllättäen kannattanut kameraa raahata mukana. Lisäksi lokero- ja pukuhuonesysteemi oli mun mielestä vähän hankala. Ne oli eri tiloissa ja muutenkin vähän erikoiset, mutta se ei sinänsä yllättänyt. Lisäksi ainoastaan Tuomon kädessä kiinni olevalla rannekkeella pääsi avaamaan lokeron. Onneksi ensi kerralla olemme sinne mennessä jo monessa asiassa viisaampia. Lilluttelemisen ja syömisen jälkeen kävimme vielä katsastamassa eläimet.

 Valkoinen siili oli suuri ihmetyksen aihe :)

Keke-krokotiili

Pienessä eläintarhassa oli mm. mustia panttereita, apina, hevosia, pupuja, karhuja, krokotiileja, riikinkukkoja, kanoja ja liskoja. Tässä siis vaan muutamia otoksia.

Lopuksi kävimme vielä muutamassa huvipuistolaitteessa, jotka kuuluivat myöskin rannekkeeseen.

Huomenna starttaa uusi viikko, toivottavasti tunteiden puolesta vähemmän vuoristoratainen :)

Vähän erilainen juhannus

Tänään juhannusaattona saimme perheen takaisin kokoon kun Tuomo palasi työmatkalta. Hekku oli jälleen mielissään isin kotiinpaluusta. Käytiin ruokakaupassa täydentämässä herkkuosastoa näin juhlapyhiksi ja pyörähdettiin samalla thaikkuravintolassa syömässä. Nyt on sitten tuttua ja turvallista Somersby-siideriä nenän edessä ja katselen tällaista maisemaa: 

Aurinko laski jo reilu tunti sitten. Vähän erilainen juhannus siis. Olen toki ennenkin ollut juhannuksia poissa Suomesta ja kyllä se aina vähän hassulta tuntuu, eikä sitä fiilistä saa millään aikaseks muualla kun koti-Suomessa, koska täällä on perusviikonloppu edessä. Toki kaupoissa näkyi tietynlainen juhlatunnelma tänään kun ensi viikolla alkaa käsittääkseni ramadan eli paastokausi. Paaston jälkeen on sitten suuret juhlat ja sitäkin varten oli jo tarjolla kaikenlaista hyvää syötävää. Hekku totesi yhdestä koristellusta herkkutiskistä seuraavaa: "kato äiti joulukuusi!" :D olihan se aika paljon sen näköinen jouluvaloineen ja tekohavuineen. 

Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen kiireinen. Hassua, että ensin ollaan täällä kovin tylsistyneinä ja sitten piisaa menoa ja meininkiä. Yksi kaveri tuli Suomesta tänne Kuala lumpuriin ystävänsä kanssa tiistaina ja ollaan nähty heitä nyt useampana päivänä. Ollaan käyty keskustassa kahtena päivänä, toisena pyörittiin kaupungilla, syötiin ja shoppailtiin ja toisena päästiin kylään yhden suomalaisperheen luokse. Kylässä on niin mukava käydä, kiitos vielä Mare jos luet tätä tekstiä! :) kylässä oli hieno uima-allas ja Hekku nautiskeli täysin rinnoin. Itse jätin uikkarit kotiin kun aattelin että käydään varmaan pikasesti pulahtamassa, mutta kuinkas sitten kävikään, lapsethan olis viihtyny altaalla vaikka koko päivän. 

Suuri ihanuus oli myös se, että sinne altaalle paistoi aurinko, meikäläinenkin sai ensimmäiset rusketukset tähän mennessä! Meiän omalle altaalle ei paista aurinko ollenkaan niin toi oli siinä mielessä luksusta. Olen ymmärtänyt että täkäläiset palvovat valkoista ihoa ja siksipä allas on tod näk laitettu juuri sellaiseen kohtaan ettei vahingossakaan iho rusketu. Harmi tällaisen auringonpalvojan kannalta, mutta toisaalta, kyllä mä varmaan ehdin tässä reilu parin vuoden aikana itteäni grillaamaan jossain muualla sitten :D 

Shoppailu on tässä elämäntilanteessa aika harvinaista herkkua kun niin harvoin pääsee rauhassa mitään kattomaan ja ei se rahakaan puussa näytä kasvavan. Keskiviikkona pääsin kuitenkin reilun tunnin verran kiertämään kauppoja rauhassa kun Hekku simahti rattaisiin. En yleensä ikinä perusta tällasista merkkihommista, mutta pitihän sitä kotiäidin jotain glamouria saada elämäänsä, kun oli kerta puoleen hintaan:

AI niin, ja tänään ruokakaupassa pomppasivat tämmöset silmille: 

Eipä ole Suomessa suklaaversiota...

Hyvää juhannusta kaikille täältä kaukaa!