Mato Matala, ruokahalun paluu ja paikallinen prisma

Tämä päivä lähti käyntiin ruokakauppareissulla paikalliseen Prismaan. Sieltä löytyi myös kauan odotettu Mato Matala. 

Hekku oli siis saanut isiltä kuvan tästä jo aiemmin ja odotti kovasti kyytiin pääsyä. Siinä sitten renkutettiin pariin kertaan Richard Scarryn tunnarin tahdissa. Yksi kyyti maksaa tällaisissa härveleissä yhden ringitin eli n. 20senttiä.

Tässä välissä käytiin syömässä ja kuten kuvasta voi päätellä, on Hekun ruokahalu palannut entiselleen sairastamisen jälkeen: 

Täkäläinen Prisma oli näkemisen arvoinen, valikoimaa kyllä riittää, vielä kun tietäisi mitä kaikkea mistäkin voi valmistaa. Hajut olivat välillä aika kuvottaviakin. Erilaiset kananosat ja kalat makoilevat siellä jäähilepedillä paljaaltaan keskellä käytäviä olevilla pöydillä, siitä saa sitten kahmaista muovipussiin tarvitsemansa määrän. Itse ei saa punnita mitään vaan siihenkin on palkattu pari ihmistä jolle viet punnittavaksi ja hän iskee tarran pussin päälle. Ja voi tätä muovipussien määrää. Kassa pakkaa tavarat muovipusseihin ja ei suinkaan piukkaan vaan muutaman tavaran aina yhteen. Tänäänkin 10 muovipussin tavarat olis Suomessa mahtunut 1-2 pussiin. No, jotain saatiin sentään ostettua sieltä tavarapaljouden keskeltä. 

Kauppareissun jälkeen kävimme koko sakki testaamassa uima-altaat, oikein hyvät on :)

Illalla lähdimme vielä yhteen ostoskeskukseen ostamaan mulle paikallista juhla-asua huomisiin malesialaisiin häihin. Onneksi yksi suomalaisystävämme osasi neuvoa hyvän liikkeen ja mukaan tarttui tällainen: 

Ja koska kyseessä on tosiaan muslimihäät, pitää lähes kaikki olla peitettynä paitsi pää. Mielenkiinnolla odotan millaiset juhlat on luvassa. Niistä lisää sitten huomenna...