Jump Street - Trampoline park

Löysin kyseisen paikan ehkä muutama kuukausi takaperin selatessani facebookissa yhtä sivustoa, joka suosittelee kaikenlaista tekemistä KL:n alueella. Sivusto antaa tosi kivoja vinkkejä ihan vauvasta vaariin ja trampoliiniaerobicista vintage-festivaaleihin. Mä bongasin tämän trampoliinipuiston trampoliiniaerobic-ilmoituksen kautta. Katselin samantien myös youtubesta videoita, että mitä se sellanen trampoliiniaerobic oikein on. No, näytti ihan kivalta, mutta totesin, että täytyy ensin testata tuota hyppimistä ihan omassa rauhassa, plus kunnon kohotuksesta salilla ei varmasti myöskään olisi haittaa. Niinpä olemme nyt jo kaksi kertaa käyneet Hekun kanssa pomppimassa kyseisessä paikassa ja mennään varmasti pian uudelleen, on se niin hauskaa :)

Paikka on meiltä semmosen 20 minuutin ajomatkan päässä. Yksi aika merkittävä miinus paikassa on se, että sinne myydään aina tasatunnein rannekkeita, joilla sitten saa sen tunnin pomppia niin paljon kuin kerkiää. Sitten vähän ennen tasaa alkaa hälytyskellot soida ja ilmoitetaan, että tietynväristen rannekkeiden omaavien pitäisi nyt poistua. Voit siis samalla ostaa kaksikin tuntia kerralla ja saat sitten kaksi erinväristä ranneketta käteesi. Tämä aikasysteemi ei vaan tällaisessa kaupungissa, missä on AINA ruuhkaa, toimi oikein hyvin, aina on vähän myöhässä siitä tasasta tai ärsyttävästi puolivälissä tuntia. No, onneksi vieressä on ostoskeskus missä saa vähän tapettua aikaa tarpeen vaatiessa, niin kuin viimeksi tuli asioitua postissa. Hyppiminen maksaa 4,8e/tunti ja lisäksi pitää ostaa siihen soveltuvat sukat 1e/pari, eli ei ole tämäkään hinnalla pilattu. Lisäksi sukat ovat "ikuiset" eli ne pitää vaan muistaa ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Niin ja Hekun pomppinen on ihan ilmaista, joten voisin käydä paikassa ihan ilmaiseksikin jos en haluaisi itse hyppiä.

Trampoliinipuisto on siis iso tehdashalli, johon on rakennettu suuria trampoliinialueita. Lastenaluekin on erikseen, missä saa hyppiä vain lapset. Lisäksi on temppualue, missä voi tehdä suurelle patjalle hypäten kaikenlaisia temppuja. Sitten on kolme koripallotrampoliinia, kuten ylläolevassa kuvassa jo vilahtaakin ja 2 polttopallo-kenttää, joissa on trampoliineja. Niin ja sitten vielä yleinen alue, jossa paljon neliön mallisia trampoliineja vieri vieressä ja vielä ns. juustomonttu, jonne saa pomppia trampoliineilta. Ja löytyyhän tuolta sitten vielä 2 perustrampoliinia, joissa saa hypätä vain yksi kerrallaan. Kuvat kertovat enemmän:

 Yleiskuvaa

                               Lastenalue

 Polttopallo

 Yleinen alue

Perustrampoliinit

Nyt huomaan, etten ole ottanut yhtään kuvaa siitä temppupaikasta. Ehkä siksi, ettei Hekulla pituus sinne vielä riitä (110cm on raja). Lainasin kuvan yhdestä nettiartikkelista, kuvassa High Performance.

Kun ensimmäisen kerran vierailtiin tuolla, kuvittelin, että kyseessä on varmaan KYLMÄ tehdashalli ja mietin lähtiessä, että laitanko varmuuden vuoksi pitkähihaisen. No, eihän siellä mitään ilmastointia ollut, katoissa pyörii kyllä suuren suuret propellit, mutta hiki on pinnassa ihan ilman pomppimistakin. Vettä tulee siis varata mukaan ja janon sammuttajia saa myös Jumpstreet cafesta, josta saa myös kuulemma KL:n parasta kahvia. Kahvilasta saa lisäksi myös pientä purtavaa, lounasta, muffinsseja ym. 

Tämä on hauska ja käymisen arvoinen paikka ja vielä ensimmäinen Malesiassa. Nyt pitäisi vaan vielä uskaltautua sinne trampoliiniaerobiciin joku päivä...

Rauma-ikävä

Mulla on ollut tänään kauhee ikävä Raumalle. En tiedä mistä se tuli. Kenties kaatosateesta ulkona. Raumalla tais olla aika sateisia ne syksyt, mitkä siellä vietin opiskelujen merkeissä. 

Näin sateisena päivänä roikuin netissä muun perheen ollessa päikkäreillä. Eksyin selailemaan ihmisten facebook-profiileita ja joukossa oli myös muutama opiskelukaveri Raumalta. Heidän kuvistaan tämä varmaan lähti liikkeelle tämä suuri ikävä. Olen aiemminkin tänä kesänä ikävöinyt sinne ja myös aiempina vuosina. Apua, nyt mulle tulee ihan itku ku rupean ajattelemaan hetkiä siellä...Mietin myös, että onko aika kullannut muistot, EI ole. Mua vaan ehkä harmittaa, että jouduin lähtemään Raumalta vähän pakon edessä, jotta sain oman perhe-elämän aloitettua siellä missä saatiin koko perhe asua yhdessä eikä erikseen. No, joka tapauksessa, päätin, että kun joululoma koittaa ja lentokone suuntaa Suomeen, niin aion kyllä tehdä reissun Raumalle jonain joulukuisena päivänä. Pakko päästä fiilistelemään vanhaan kaupunkiin ja olis toki kiva nähdä tuttujakin samalla. Kukahan lähtis matkaseuraksi?

Tiedän kyllä, että osasyy tähän ikävään on varmasti kova ikävä Suomeen. Paluu lomareissulta Thaimaasta tapahtui tällä kertaa tänne Malesiaan ja kotimatka ei kestänytkään sitä puolta vuorokautta. Odotin kyllä kotiinpaluuta tänne Kuala Lumpuriin, mutta jotenkin nyt on vaan haikeat fiilikset silti. Pian tulee 3kk täällä oloa täyteen. Sanotaan, että kulttuurishokin pitäis olla ohi 6kk:n jälkeen, puolessa välissä siis :) 

Ensi viikko on meillä vähän erilainen kun saamme "hoitoon" yhden 9-vuotiaan suomalaistytön. Hänen äitinsä käy jo töissä ja koulut eivät ole vielä alkaneet, joten tarjouduin pitämään hänelle seuraa päivät. Hekku odottaa jo kovasti ja on selittänyt, mitä kaikkea aikoo näyttää tytölle :) Hauska viikko varmasti luvassa! 

Thaimaa, 5 päivän lomapyrähdys

Kotiuduimme eilen Thaimaasta reilun 5 päivän lomareissulta. Meillä ei ollut mitään pakettimatkaa, lennot ja hotelli oli varattuna erikseen. Hotellisuositus saatiin tutulta ja sitten vaan etsittiin mahdollisimman halvat lennot. Kuala Lumpurista Phukettiin lensi 1,5 tunnissa, koneessa tarjoiltiin jopa ruoka mennen tullen, ei siinä sitten muuta ehditykään kun oltiin jo perillä. Phuketista matkasimme Khao Lakiin ja takaisin taksilla, joka kesti noin tunnin verran. Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia sunnuntai-illalta kun saavuimme kohteeseen:

                                           "Neidille" tuotiin mehu Hello Kitty-mukissa :)

Hotellimme Centara Seaview Resort oli rantahotelli, joka ulottui rakennuksineen jopa Khao Lakin pääkadulle saakka. Iso hotellialue piti sisällään kaksi eri uima-allasaluetta, tennis- ja squash-kentät ja päärakennuksen, josta löytyi kauppa, räätäli, lasten leikkihuone, kuntosali jne. Nyt ei kuitenkaan ollut sesonki ja se näkyi siinä mielessä, että oli hiljaista niin hotellilla kuin koko Khao Lakin ympäristössä. Monessa paikkaa rakennettiin tulevaa huippusesonkia varten. Ja olihan myöskin sadekausi, mikä näkyi muutamana päivänä oikein kunnon sateina, mitä ei voinutkaan enää kutsua kuuroiksi kun vettä tuli kaatamalla ainakin 6 tuntia. Pari päivää meidän lomasta meni siis sateen pitoon, mutta saatiin me aurinkoakin niin, että eräältä henkilöltä kuoriutuu nyt päälaen nahka ihan totaalisesti :)

Aiemmasta vierailusta Thaimaahan oli ehtinyt kulua se noin kymmenen vuotta. En ollut kuitenkaan aikaisemmin käynyt juuri Khao Lakissa. Mikään ei ollut radikaalisti muuttunut, paitsi hinnat. Aikoinaan kolme aikuista söi illallisen 10e:lla ravintolassa, nyt meidän perheen illallinen kustansi keskimäärin 25e. Mietin myös sitäkin, että voiko olla kyseessä joku Khao Lak-lisä vai se, ettei asiakkaita ole tarpeeksi niin nostetaan hintoja. En tiedä, kymmenessä vuodessa turismi on kyllä vallannut monet paikat ja sen takia kaikesta voidaan jo pyytää kovempaa hintaa. Eihän mikään tietenkään ole vertailtavissa Suomen hintoihin, mutta jäipä vaan ihmetyttämään.

Yhtenä sateisena päivänä kävimme Tsunami-museossa. Se houkutteli kovasti ja vaikka mä yleensä vihaan museoita niin oon kyllä oppinut pitämäänkin niistä jos niiden aiheet on jotenkin mulle mieluisia. Sisäänpääsy maksoi vaivaiset 2e henkilöltä. Kaksi kerrosta sisälsivät infoa tsunameista, niiden haitoista luonnolle ja sitten yksityisiä faktoja tästä kyseisestä tsunamista 26.12.2004. Lisäksi oli rahankeruu-lippaita, joilla autettiin orpoja lapsia ja videoita 2004 tsunamista ja sen jälkeisistä vahingoista. K-18-videohuoneen materiaali oli vähän liikaa. Fiilikset oli sieltä pois astuessa ja siellä ollessa vähän samanlaiset kuin aikoinaan Auschwitzin keskitysleirillä käydessä. Tuli huono olo ja kiire pois, ja mahdollisimman äkkiä. Tästä johtuen mä en edes kyennyt uimaan tuossa houkuttelevassa meressä. Hekku ja Tuomo kyllä polskivat innoissaan minkä kerkesivät, mutta mä en pystynyt. Se siitä ja seuraaviin hieman iloisempiin lomatunnelmiin :)

Kuten jo aiemmin kerroin, oli lapsille hotellissa oma leikkihuone. Sielllä Hekku olis viihtyny kaiken aikaa. Oli autoja, palapelejä, videoita, värityskuvia ja tehtiinpä me yks päivä yhteistyöllä batiikkimaalauskin.

 Koska uiminen on Hekun mielestä kaikkein hauskinta, tehtiin sitä reissussa paljon. Reissun kohokohta taisi olla vesiliukumäki, jota ensin laskettiin sylissä ja lopulta tultiin hurjasti yksin alas. Ja ainakin sen 50 kertaa. Meillä oli mukana vedenpitävä kotelo kameralle, sen avulla mahdollistuivat seuraavat kuvat:

Reissusta tarttui rusketusraitojen lisäksi mukaan Tuomolle räätälillä teetettyjä kauluspaitoja ja itselleni teetetin bleiserin. Sille ei kyllä täällä ole käyttöä, mutta Suomen vierailuja odotellessa. Hienoja ovat kaikki.

Lopuksi reissun kaunein ruoka-annos: Khao Lak Pineapple Deluxe :p

Extempore-treffejä ja leikkiryhmiä

Mennyt viikko on pitänyt tiivistetysti sisällään extempore-treffejä, uuden polkupyörän, syntymäpäivät ja kansainvälisen leikkiryhmän. Extempore-treffit on mielestäni ihan parhaita. Maanantaiaamu lähti tosi nihkeesti käyntiin ja tuntui, että eihän tästä viikosta tule mitään. Tuomon loma oli juuri loppunut ja arkeen paluu jotenkin tylsistytti. Mutta sitten tuli tekstiviesti. Mare (yksi suomalaisäideistä) kysyi meitä keskustaan pyörimään ja leikkimään, ja eipäs mennyt kuin puoli tuntia niin istuimme iloisena taksin kyydissä kohti määränpäätä. Hekku halusi jostain syystä sinä aamuna itse valita asunsa ja se näytti tältä:

Treffien jälkeen mieli oli jälleen virkeä ja perus maanantaimasikset oli tipo tiessään. Toiset nopeasti sovitut treffit suuntautuivat toisen uuden tuttavan luokse tähän aika lähelle. Ollaan kyseisen suomalaisen äidin kanssa tavattu kerran aiemmin ja he olivat silloin meillä kylässä. Nyt me mentiin yhtenä iltapäivänä heille leikkimään. Oli tosi mukavaa ja olen kyllä Hekkuunkin tartuttanut oman kyläilyintoni, eihän sitä meinaa saada kotiin lähtemään kun on niin intona.

Uusi polkupyörä kotiutui meille viime viikonloppuna kun bongasin sen yhdestä facebook-ryhmästä, jossa täällä asuvat äidit myyvät ja ostavat kaikkea mahdollista. Mahtavaa että täälläkin on mahdollisuus hiukan kierrättää tavaroita! Kaiken kukkuraksi pyörä oli vielä jalkajarrullinen, joita täältä ei tuntunut löytyvän millään tähän mennessä, pelkkiä käsijarrullisia kaikki. Apupyörät kiinni ja menoksi, ajattelin, mutta kyllä se sittenkin hiukan vaatii harjoittelua tuo polkeminen :) Meillä on onneks tasaista aluetta tossa uima-altaitten läheisyydessä niin siinä pääsee harjoittelemaan rauhassa.

Olen pitkään kerännyt rohkeutta mennä täällä kansainvälisiin leikkiryhmiin. Ollaan yhdessä käyty aiemmin Maren kanssa ja se oli mukavaa. Täällä sellaisia järjestää semmoinen IBU, joka vastaa oikeastaan Suomen MLL:ää. Kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisten aktiivisuuteen. IBU:lla on täällä leikkiryhmien lisäksi erilaisia ns. tukiryhmiä vanhemmuuteen, raskauteen, synnytykseen, lasten kasvatukseen ym. liittyen. Leikkiryhmät maksavat semmosen 2,5e/kerta, mikä ei mun mielestä todellakaan oo mikään paha. Niissä on yleensä aina joku teema. Ekalla kerralla kun kävimme keskustassa leikkiryhmässä, oli siellä kuplat ja riisi pääteemoina. Kuplat olivat tietenkin saippuakuplia ja lapset saivat kokeilla erilaisia kuplientekovälineitä. Riisi vastaa täällä Suomen hiekkaa. Täällähän ei tosiaan ole hiekkalaatikoita niin täällä lapset leikkivät riisillä. Leikkihuoneen lattialle levitettiin iso lakana, lapset rinkiin vaan reunoille ja riisiä keskelle kaikkine kippoineen ja lusikoineen ja kyllä oli hauskaa! Ihan uskomaton vaikutus, enpä olisi uskonut Hekun olevan varttia hiljaa ja siirtelevän lusikoilla kupista toiseen riisiä. Sitten kun värit olivat sopivasti sekoittuneet leikeissä ja riisiä oli kaikki paikat täynnä, tehtiin siitä vielä lopuksi kaikille soittimet. Piti olla oma pikku juomapullo mukana, johon laitettiin riiisiä ja leikkiryhmän päätti laulut marakassisäestyksellä. 

Toinen kerta leikkiryhmässä oli viime perjantaina. Saimme taas Maren ja lapset mukaan ja tällä kertaa teemana oli taide ja askartelu. Paikkakin oli eri, tämä ryhmä kokoontui IBU-talolla, tästä noin 20min automatkan päässä. Ibu-talo oli asunnosta muokattu tila, joka oli hyvin samantyylinen kuin MLL:n perhekahvilat sohvineen, leluileen ja kahviloineen. Sieltä en tajunnut napata yhtään valokuvaa, mutta hauskaa oli. Lapset askartelivat puun, johon liimattiin pihalta kerättyjä oikeita lehtiä. Sadekuuro osui ryhmän loppuvaiheille ja mitä tekee meidän innokas vaaleashortsinen ja -paitainen pikkumies: juoksee tietenkin salamana ulos lauluhetken päätyttyä, laskee märän liukumäen ja pyllähtää kuralammikkoon :D onneksi oli vaihtovaatteet! Ryhmän jälkeen piipahdettiin vielä syömään yhteen meidän suosikkiravintoloista, lapsiystävälliseen Cafe Marmaladeen. 

Eilen pääsimme juhlistamaan Maren pojan 4v synttäreitä. Hekku oli taas innoissaan niin kyläilystä kuin kakustakin ja olipa juhlissa tarjolla vielä itse tehtyjä kevätkääryleitäkin, nam! Nyt uutta viikkoa kohti, tasan viikko aikaa Thaimaan lomaan. Tässä vielä muutama kuva menneeltä viikolta.

Hekku ja Mikki Hiiri -jäätelö. Tähän kuvaan on pakko kertoa tarjoilijasedän hassu lausahdus Hekun ojentaessa rahaa laskua maksaessa: "Thank you miss!" :D:D:D

Tähän kiiltokuvapoikaan on hyvä päättää tämä kirjoitus:

Pangkor, paikallisten paratiisisaari

Saavuimme muutamia tunteja sitten reissusta rähjääntyneenä, mutta onnellisina kotiin. Tuntuu mukavalta kun on siistiä. Reissukohteemme oli saari Malesian läntisellä rannikolla. Tästä Kuala Lumpurin liepeiltä sinne kertyi matkaa n.200km ja ajoimme sitä n.4h. Kesto yllätti meidät, mutta osan matkaa tiet oli vähän huonossa kunnossa ja ne myös ruuhkautuivat helposti. Ja kun kerran kyseessä oli saari, eihän sinne autolla pääse. Auto jäi parkkihalliin satamaan ja Lumutin satamasta ajoi puolisen tuntia kestävä lautta Pulau Pangkorille eli Pangkorin saarelle. Odotukset olivat kovat, olihan kyseessä ensimmäisen reissu veden äärelle sitten kahteen kuukauteen.

Pangkorin satamassa odotti liuta vaaleanpunaisia paku-takseja matkustajiaan. Eipä tarvinnut pahemmin odotella kun vähintään kolme kuskia oli naaman edessä kyselemässä tarvitsisimmeko taksia. Kyllä, Sandy beach resortiin. Taksit olivat täällä kalliimpia kuin Malesiassa yleensä tai meidän kotikulmilla, mutta eipähän tuo 2,5e nyt mikään paha hinta siltikään ollut useamman kilometrin matkasta :) 

Olimme varanneet hotellista pienen mökin, varauksessa oli suomennos alppimaja :) tältä se näytti:

Hotelli oli aika pieni ja näitä mökkejäkin oli vain kolme. Taustalla hotellin oma ravintola, jossa oli tarjolla aamiainen. Kävimme siellä myös ekana päivänä syömässä kun emme nopeasti löytäneet mitään muuta ravintolaa, mutta tarjonta oli ikävä kyllä surkea. Tilasimme kolme erilaista annosta ja näin ollen pöydässä oli koko ravintolan listan vaihtoehdot. Kolmea erilaista paistettua riisiä. No, menihän sekin paremman puutteessa. Kolmen päivän aikana huomasimme, että saari on näin sesonkiajan ulkopuolella tai en tiedä onko aina, hiljainen ja ravintolatarjonta ei ole mikään hulppea. Ns. muovituoli-ravintoloita oli kyllä pilvin pimein ja ne aukesivat yleensä iltaisin. Onneksi ystäväperheemme oli suositellut yhtä saaren ravintolaa etukäteen, sinne suuntasimme toisena päivänä lounaalle samalla kun otimme taksin samaiselle rannalle, joka oli lukemani mukaan yksi Pangkorin upeimmista rannoista. Kiitos Daddy´s cafen, nousi fiilikset kyllä huomattavasti tämän aterian jälkeen:

Jälleen kerran todella hyvää ruokaa ja asettelu oli mitä mahtavin mun mielestä, kauniit annokset. Tämä ravintola sijaitsi siis Teluk Nipah:lla eli Nipahin rannalla, joka on yksi Pangkorin nähtävyyksistä. Olihan ranta hieno ja tarjosi hienot mahdollisuudet uimiseen ja hiekkaleikkeihin; juuri sen mitä odotimmekin siis.

Jokainen meistä heitti siis talviturkkinsa virallisesti tällä reissulla. Se ei tosin ollut kovin inhottavaa ainakaan veden lämpötilan puolesta, merivesi kun oli lähes linnunmaitoa eli n.28 astetta. Uima-allasvesi oli vielä kuumempaa, tuntui ihan siltä kun olisi kotona lillunut kylpyvedessä. Hekku oli mielissään keksiessään uuden tempun mitä altaassa voi tehdä; reunoilta on kiva pomppia altaaseen.

Hekku vaaleine kiharoineen oli tietenkin taas nähtävyys. Sitä oli kyllä isänsäkin, jota paikalliset ensin innostuivat kuvaamaan :D huomattuaan, että samaan seurueeseen kuuluu myös pieni mies, räpsyivät jälleen kännykkäkamerat. En tiedä mihin kuvat päätyivät, mutta tärkeää tuntui olevan, että jokainen sai vuorollaan kuvan itsestään valkoihoisen kanssa.

Eilen illalla kun tultiin syömästä, räpsin vielä pari kuvaa hotellin uima-altaalta illan hämärtyessä:

Meillä oli kaikin puolin mukava reissu, vaikka täytyykin todeta, että saari on palveluiden puolesta selvästi enemmän paikallisten suosiossa. Nyt ymmärrän, miksi paikalliset matkustivat lautalla järkyttävien kapsäkkien ja kaasukeittimiensä kanssa. Kohteella olisi paljon potentiaalia kunnolliseksi turistikohteeksikin ravintoloineen ja hotelleineen, mutta aika näyttää mihin suuntaan tuo kehkeytyy. Toisaalta on ihanaa jos jossain säilyy vielä kauniit, lähes koskemattomat rannat.

Mitä sulle kuuluu?

Torstaina tuli 4 vuotta täyteen Tuomon tapaamisesta. Aika menee äkkiä, vaikka on tässä paljon ehtinyt tapahtuakin. Täällä elo on melkoista tunteiden vuoristorataa niin kuin olen aiemminkin todennut, yhtenä päivänä tekee mieli lähteä takaisin Suomeen ja toisena on taas ihan hyvä ja onnellinen fiilis asua juuri täällä tropiikissa, ikuisen kesän keskellä. Monet ovat jo lukeneetkin viime aikoina näistä paastoaikaan liittyvistä jutuista mun facebook-päivityksistä, tyhjistä ravintoloista keskellä päivää ja järkyttävistä liikenneruuhkista. No, nyt on vihdoin käsillä paaston viimeiset päivät ja tänä viikonloppuna tyypit matkustavat juhlistamaan Ramadanin loppumista sukulaisiin ja edessä on pitkä viikonloppu kun maanantai ja tiistaikin ovat sen kunniaksi vapaita. Tuomolla on koko ensi viikko lomaa ja varattiin eilen spontaanisti saarireissu Pangkorille ti-to, raportoin siitä sitten myöhemmin lisää.

Uskokaa tai älkää, mutta minä olen alkanut käymään salilla. Sellainen sijaitsee meidän alakerrassa, joten täytyis olla aika laiska jollei sinne asti selviäis. Printtasin jo varmaan reilu kuukausi sitten ohjeita kuntosalitreenin aloitukseen, mutta ohjeet ovat lojuneet ja pölyttyneet tossa pöydällä. Yhtenä päivänä lampsin sitten vähän nihkein fiiliksiin hissiin ja hurautin alas kuntosalille. Ekalla kerralla ihmettelin itsekseni ympäri huonetta ja kokeilin eri laitteita. Enhän ollut kun ehkä kerran kaksi aiemmin elämässäni käynyt moisessa paikassa. Nyt on takana jo useampi kerta ja koen liikkumisen siellä olevan ihan jees. Ehkä olen nyt löytänyt sitä kaivattua ryhtiä tähän arkeen ja elämään täällä. Yhtenä päivänä päätin kokeilla salille menoa kesken päivän Hekun kanssa ja ihan hyvinhän se onnistui ja kaikki olisi mennyt varmasti loppuun astikin ihan jees, jollei ruokatilauksen toimittaja olisi soittanut kesken kaiken. Ja tähänkin pitää taas purkaa tätä täkäläisten aikakäsitystä: Tyyppi sanoi olevansa ovella n.15min kuluttua. No, minä vedin vielä 10min spurtin crosstrainerilla ja juostiin pika pikaa hissiin ja ylös. No, 15min tarkoitti tässä tapauksessa 1,5h...huoh.

Liikkumiseenhan kuuluu aina myös jonkinlainen kilpavarustelu, joten nämä vauhdittavat meikäläisen innostusta pikkasen lisää:

                                    

Edelliset sisäliikuntakengät olen ostanut muistaakseni ysillä kun oltiin Merin kanssa kovin innostuneita käymään aerobicissä ;) pari kertaa kyseisiä kenkiä täällä käytettyäni huomasin niiden olevan aivan liian pienet ja jäykät muutenkin, kertoo ehkä vähän tästä mun aktiivisuudesta viime vuosina...

Oltiin viikko sitten perjantaina syömässä Tuomon työporukan kanssa. Olen aiemmin ollut vähän ennakkoluuloinen intialaisen ruoan suhteen. Ehkä siksi, etten ole Suomessa käynyt kuin ehkä kerran tai kaksi syömässä intialaisessa enkä ole napannut mukaani mitään niin suuria makuelämyksiä. Nyt suunnattiin siis intialaiseen syömään ja kyseinen ravintola oli muille jo tuttu paikka mm.tutustumisreissulta. Ruoka oli TODELLA herkullista ja en oikein osaa edes sanoa olenko koskaan aiemmin syönyt niin hyvää ruokaa. Sinne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen ja vieraiden kera, jotta voi muutkin pääsevät nauttimaan taivaallisista mauista. Itse olin ihan myyty monella tapaa. Hekku oli ensin vähän ihmeissään vihreästä lehdestä, mutta lopulta ruokakin maistui ja erityisesti mangolassi tuli imaistua aika äkkiä.

Olen pohtinut viime päivinä aika paljonkin tätä blogin kirjoittamista. Se on mukavaa, mutta välillä on sellainen olo ettei yhtään huvita. Mulla on aika kova ikävä Suomen ystäviä ja tajusin yhtenä päivänä, että tämä blogihan kertoo vain meidän kuulumisia teille, mutta mä en tiedä teidän elämästä juuri mitään. Olisi siis kiva, että kuulisin kaikista edes muutamalla lauseella lyhyesti mitä kuuluu. Täällä kaukana tuntuu pienikin muistaminen olevan erityisen tärkeää, kuten tämä seuraava kuva kertoo:

Tultiin viikko sitten perjantaina altaalta postilaatikon kautta ja sieltä putkahtanut muumikortti on ollut niin rakas, että ensin sen kanssa nukuttiin ja nyt se on päässyt Hekun sängyn yläpuolelle seinälle paraatipaikalle. Sen sisältö luetaan päivittäin ja sitä ihmetellään kuin uutta, kiitos vielä Assi, Ari ja Adessa <3

Nyt lähdetään lounaalle! Seuraavalla kerralla sitten enemmän! Saatiin kutsu illalliselle yhden suomalaisperheen luokse ja päästään tänään vielä saunaankin, mahtavaa! Odotan innolla kyläilyä :)

Askartelijan taivas ja hyvää ruokaa

Viikko pulkassa ja mukava viikonloppu takana. Alkuviikko oli aika tuskallinen monella tapaa, vietettiin Hekun kanssa vain kotipäiviä ja mua ei kyllä oikeestaan ees huvittanut suunnitella mitään, ajattelin, että jos tämä nyt tästä jotenkin menis omalla painollaan. No, keskiviikkona iski jo vähän sellanen fiilis, että nyt jotain aktiivista pliis, seinät alkaa kaatua päälle. Voin nimittäin kertoa, että kyllä uima-altailuunkin voi kyllästyä. Varsinkin kun kukaan muu ei KOSKAAN ole samaan aikaan meidän kanssa uimassa ja 2v herran leikit uima-altaassa on jotenkin puuduttavan samanlaisia toisto-leikkejä, tyyliin: asetetaan pallo uima-altaan reunalle, "Nyt Hekku menee veteen ja hakee pallon reunalta" kommentoi nuori mies. Näin tapahtuu, herra pulahtaa altaaseen ja hakee pallon reunalta. Sitten sitä heitetään kaksi kertaa vedessä ja sitten se taas asetetaan siihen samaan paikkaan reunalle ja kiivetään myös reunalta ylös. Sitten tarkastetaan peppu pystyssä pallon asentoa reunalla ja kauhean huudon saa aikaiseksi pallon molahdus veteen ennen Hekkua kun se onkin aseteltu siihen liian lähelle reunaa. Pallo nostetaan vedestä ja taas asetellaan. No, tällä viikolla uskaltauduin itse seurailemaan touhuja aurinkotuolilla istuen ja ihan hyvinhän se sujui. Seuraava askel voisi olla se, että saisin vaikka lukea jotain kirjaa samaan aikaan. Tähän lisättäköön siis se, että kyse on syvästä, isosta altaasta, pienen altaan vieressä voi lukea kirjaa, mutta ainut paikka minne meiän altaalla paistaa aurinko päivän aikana, on juuri tuo yksi ison altaan reuna. Ai miten niin tykkään auringosta ;) 

Täällä kun on niin halpaa syödä ulkona, käymme usein puolet viikon ruoista syömässä jossain ravintolassa. Meidän lähimmässä ostoskeskuksessa on monia kymmeniä ravintoloita, uskaltaisinko veikata lähes 50. Ollaan kokeiltu jo monia, mutta vielä on hirveesti uusia paikkoja testaamatta. Yhtenä iltana ruokapaikkaa miettiessä päädyimme ekaa kertaa täällä ollessa ihan perinteiseen Subwayhin. Hekkukin sai nyt ekat maistiaiset kyseisessä ketjussa ja veti samantien koko sämpylän napaansa ja totes vaan lopuks, että tosi hyvää oli. 

Yritetään suosia paikallisen ruoan ravintoloita, koska ne on vieraampia, mutta aika usein tulee silti päädyttyä johonkin länkkäri-tyyppiseen ravintolaan. Ehkä tulee liikaakin ajateltua Hekkua, tulisuuden ja pähkinä-allergian takia. Jostain syystä on joitakin ennakkoluuloja, mutta sitten taas toisaalta paikallisissa ravintoloissa ruoka on todennäköisesti paljon tuoreempaa, esim. lihat koska siellä ruoka varmasti liikkuu eri tavalla. En tiedä. Onhan tässä reilut kaksi vuotta aikaa löytää niitä parhaimpia ravintoloita ja makuelämyksiä. Tänään otettiin taas jo askel kohti paikallisempaa kun päädyimme thaimaalaiseen ravintolaan. En vielä rohkene kuitenkaan tilaamaan niitä tulisia vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa maistoin Tuomon vihreää currya. Haarukallisen koskettaessa kieltä rupesi samantien luomet ja otsa hikoilemaan, mutta olihan se ihan jees, kyllä siihen vois tottua, jossain vaiheessa. Päädyin itse tilaamaan tällaista katkarapu-nuudelihässäkkää ja toisessa kuvassa Hekun todella herkullinen annos ananaksen sisällä:

Yhtenä iltana ostarilla Hekku halusi kovasti maistaa sinistä vadelmajäätelöä:

Kuten jo aiemmin sanoin, oli viikonloppu erityisen mukava. Se alkoi jo perjantaina kun päädyttiin jälleen treffaamaan yhtä suomalaista äitiä lapsineen. Määränpäänä oli jälleen uusi kauppakeskus, jossa tiedettiin olevan kiva lasten sisäleikkipaikka. Tähän kohtaan mainittakoon, että täällä tulee oltua tosi paljon sisällä, koska ulkona on niin kuuma. Välillä poden huonoa omaa tuntoa siitä, että ollaan ulkoiltu vain tyyliin aamulla altaalla, mutta sitten kun tarkemmin mietin asiaa niin voin todeta, että eipä ulkona kyllä oikeesti pysty kauaa olemaan vaatteet päällä, uiminen on eri asia. Joka tapauksessa, hypättiin aamusta auton kyytiin ja ajoin noin puolen tunnin päähän vähän syrjäisempään keskukseen. Saatiin hyviä vinkkejä tänne ostarille yhdeltä toiselta suomalaisäidiltä, jolle paikka oli jo tuttu. Keskus yllätti meidät todella positiivisesti. Lopulta emme edes ehtineet sinne sisäleikkipaikkaan, koska siellä oli kaikkea muuta mielenkiintoista. Kävimme syömässä taivaallista ruokaa lapsiystävällisessä ravintolassa:

Aiemmin ajattelin, etten varmasti saisi mistään a)tuollaista pastaa ja b)niin hyvää sellaista. Juomana tuorepuristettu omenamehu. Hekku söi tuttua ja turvallista spagetti bolognesea appelsiinimehulla. Mutta ei ollut hänenkään soosi mitään ihan perinteistä vaan oli kaikenlaisia kasviksia ym. joukossa. Ravintolassa oli iso lasten leikkinurkkaus ja pihallakin oli leikkipaikka. Lisäksi ravintolassa oli rento tunnelma, ei tarvinnut stressata lasten sotkuista tms. Ja hinnatkin oli kohtuulliset ollakseen tollanen vähän erikoisempi paikka, pasta-annos maksoi 5,8e :) halpaahan se oli taas...Ruoan jälkeen matkalla sisäleikkipaikkaan pysähdyimme tarkastelemaan keskuksen liiketiloja ja päädyimmekin extempore lasten kirjastoon/oppimiskeskukseen. Tunnin oleskelu/lukeminen/leikkiminen maksoi reilu 2e/lapsi. Ihan hauska kokemus sekin. Täällä näkee paljon tollasia erilaisia oppimiskeskuksia. Tuntuu että jokaiselta ostarilta löytyy vähintään yksi sellainen. En tiedä kuka siellä käy, onko paikallisilla muka varaa sellaiseen. Kai ne tukee sitten tätä koulusysteemiä täällä. Jos koulussa ei opi tarpeeksi niin sitten voi käyttää lastaan vielä tuollaisissa tappaakseen lopunkin innostuksen. Jotenkin se mun mielestä kuulostaa hurjalta. Oon kiertäny noi tollaset aika kaukaa, joissa lukee kaikkea aivojen muokkaamisesta varhaisella iällä jne. Oonpa törmännyt täällä myös sellasiin lapsille suunnattuihin maitoihin ym juomiin, jotka auttaa oppimisessa. No, kirjojen lukemisen jälkeen pyörähdimme vielä muutamassa ihanassa sisustuskaupassa. Todettiin vaan yhdessä kaverin kanssa, että täytyy päästä tuonne vielä uudestaan ihan aikuisten kesken, niin että ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä koskemasta kaikkeen mahdolliseen.

Eilen aamulla nukuttiin koko sakki yli kahdeksaan ja sitten olikin jo vähän kiire. Oltiin nimittäin sovittu tämän samaisen suomalaisen äidin ja hänen perheensä kanssa treffit keskustaan puol kymmeneksi. Tarkoituksena oli suorittaa pientä shoppailua naisten kesken miesten ollessa lasten kanssa. Miehet ja lapset päätyivät erään tavaratalon sisäleikkipaikkaan ja me kierreltiin ahkerasti kauppoja. Oli outoa olla ilman Hekkua liikenteessä. Tästä virkistyneenä näin täytyy kyllä tehdä useamminkin. Löysin vihdoin ja viimein, kohta kaksi kuukautta etsineenä, kunnollisia valokuva-albumeja. Täällä on kaikkialla myynnissä sellasia vanhantyylisiä albumeja joita itse olen aikoinaan käyttänyt kiiltokuville, sellaisia joissa on ne liimasivut ja sitten se kelmu/läpinäkyvä kalvo vedetään valokuvien päälle. Onpa vaikea selittää :D Nämä hienoudet tarjosi eräs sisustus/askartelukauppa:

Malesia on muutenkin täydellinen askartelijan taivas. Vaikka mulla on mukana jo laatikollinen kaikkea askartelutarviketta Suomesta, löydän mä silti jokaisella kauppareissulla jotain uutta, mitä olis kiva ostaa. Noissa pienissä rasioissa on tarroja. Ja sen lisäksi, että täällä on tarvikkeita enemmän kuin tarpeeksi, ovat ne myöskin tosi halpoja. Kaikenlaiset koristeteipit esimerkiksi maksavat tyyliin parikymmentä senttiä/rulla. Terkkuja vaan kaikille askartelufaneille Suomeen, voin sitten sinne tullessa hamstrata teille täältä jotain kivaa, saa esittää toiveita ;)

Ai niin. Tähän loppuun pitää vielä hehkuttaa tulevasta kesälomareissusta. Tuomollahan on tältä kesältä vielä kesälomat tosiaan pitämättä, eikä meinaakaan pitää kaikkea nyt vaan säästää sitten myöhemmälle jouluun jne., mutta päädytiin varaamaan matka Thaimaahan elokuun puolessa välissä. Täältä Aasian kohteisiin lentäminen on suhteellisen halpaa ja mietittiin hetki, minne haluttaisiin mennä. Bali oli ensimmäisenä mielessä, mutta päätettiin siirtää sitä vierailua vielä hetken ja mennä nyt vähän "lähemmäs". Kuala lumpurista lentää Thaimaan Phukettiin 1,5h. Mennään Khao Lakiin, joka on lentokentältä vielä tunnin taksimatkan päässä. Ollaan reissussa 5 yötä, saatiin Tuomon työkaverilta suositus hotellista. Hotelli on ihan rannalla ja odotan jo kovasti reissua. On iskenyt jo kova rantakaipuu nyt kun lämpimässä asustellaan. Varsinkin Hekku kaipaa kovasti hiekkaa, täällä kun ei missään ole hiekkalaatikoita, missä leikkiä. Nyt pääsee sitten rantailemaan viiden päivän ajan aamusta iltaan. Ihanaa <3